Tapahtumakalenteri
Itsenäisyyspäivän juhlan 2015 tervehdyssanat ja juhlapuhe
Soukka-seuran ja Espoonlahden seurakunnan järjestämä itsenäisyyspäivän juhla pidettiin Soukan kappelissa 6.12.2015 klo 15
Tervehdyssanat, Soukka-seuran puheenjohtaja Matti Viikari
Arvoisa juhlapuhuja, kunnioitettavat sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö, bästa festdeltagare
Tervetuloa tähän Soukka-seuran ja Espoonlahden seurakunnan järjestämään perinteiseen Suomen itsenäisyyspäivän juhlaan. Eduskunta julisti Suomen itsenäisyyden 98 vuotta sitten.
76 vuotta sitten itsenäisyyspäivänä Suomi oli ollut jo muutaman päivän ajan Neuvostoliiton aloittaman sodan kohteena. Puolustussota synnytti talvisodan hengen, jossa koko kansa ponnisteli kaikin mahdollisin voimin yhteisen edun ja itsenäisyyden puolesta. Merkittävää apua tuli jatkosodan aikaan muualta. Saksan apu oli ratkaisevan tärkeää ja sen joukot vastasi käytännössä yksin pohjoisen rajan suojaamisesta. Kuusisen ns. Terijoen hallitus ei horjuttanut kansan yhtenäisyyttä vaan päinvastoin sai lähes koko vasemmiston sitoutumaan sotaan itsenäisyyden puolesta. Viisas valtionjohto, erityisesti presidentti Risto Ryti ja ministeri Väinö Tanner, pystyivät säilyttämään koko sodan ajan kansan yhtenäisyyden. Suomelle sodan julistanut Iso-Britannia liittolaisineen
tehdessään Normandian maihinnousun sai aikaan merkittävän muutoksen. Stalinilla oli kiire siirtää sotavoimia kilpajuoksuun Berliiniin, ja Suomelle tuli mahdollisuus erillisrauhan solmimiseen. Rauhansopimus oli erittäin raskas. Suomi säilytti kuitenkin itsenäisyyden.
60 vuotta sitten Neuvostoliitto ilmoitti luopuvansa Porkkalan paranteesialueesta, ja kevättalvella 1956 sen miehitysjoukot poistuivat Suomen maaperältä.
Kommunismi oli niin vapaussodan kuin talvi- ja jatkosodan keskeinen syy. Stalin ei pystynyt miehittämään Suomea. Putinin Venäjä ei kunnioita keskeisiä eurooppalaisia arvoja, kuten itsenäisten valtioiden suvereenisuutta, ja se on meille yhä edelleen merkittävä uhka. Useat viisaat kaukonäköiset poliitikot ovat varoitelleet Euroopassa jo pitemmän aikaa ylistetystä monikulturismistä, että se voi olla kommunismia suurempi uhka.
Presidentti Sauli Niinistö totesi eilen presidentin kyselytunnilla radiossa, että pohjoismainen elämäntapa ja kulttuuri kelpaavat esikuviksi mille tahansa valtiolle, eikä niitä tarvitse muuttaa maahanmuuttajien takia. Maahanmuuttajien on hyväksyttävä keskeiset suomalaiset arvot jos aikovat tänne jäädä. Kotiseutuyhdistyksillä ja kirkolla on tässäkin suuri rooli. Tämä perinteinen juhla, nyt jo 41 kertaa Soukassa, on yksi esimerkki tällaisesta juurruttamisesta.
Juhlapuhe, emeritus professori Arvi Hurskainen
Kymmenen vuotta sitten kenraali Seppo Tanskanen, luokkatoverini Joensuun lyseosta, piti itsenäisyyspäiväpuheen. Hän sanoi mm. näin:
”Yhdysvaltojen julistama terrorismin vastainen sota heijastuu lähes kaikkialle. Terroristien tavoitteista on ristiriitaisia tietoja, mutta pohjimmiltaan kyse lienee länsimaisen elämäntavan vastustamisesta ja jopa korvaamisesta islamilaisuudella.
Tämän neljännen maailmansodan rintamalinjat eivät kulje kolmen edellisen tapaan idän ja lännen vaan pohjoisen ja etelän välillä.
Käynnissä olevassa ns. epäsymmetrisessä sodassa joukot eivät taistele toisiaan vastaan eikä siinä noudateta mitään perinteisiä sodankäynnin sääntöjä; vastustaja on hajallaan oleva ja piilosta iskevä, pieniä ryhmiä käsittävä ja asiaansa uskova joukko. Siinä arvioidaan olevan jopa 70 000 koulutettua taistelijaa useisiin kymmeniin (40-50) alueellisiin ryhmiin jakautuneena.
Terroristilla ei ole tunnistettavaa sotilasasua tai muita tunnuksia.
Nykypäivän terroristit eivät iske suojattuihin valtiojohdon, yritys-, sotilas- tai diplomaattikohteisiin eivätkä vältä viattomien sivullisten kärsimyksiä ja tappioita. Päinvastoin he iskevät, julkisuutta saadakseen, siviiliyhteiskuntaan mahdollisimman tuhoisalla ja tappioita tuottavalla tavalla.
Tästä syystä oikeampaa olisikin käyttää heistä nimitystä ’joukkomurhaaja’.”
Näin siis kenraali Tanskanen 10 vuotta sitten. Vaikka tuon puheen pitämisestä on jo kauan, tuntuu kuin se olisi kirjoitettu eilen. Neljäs maailmansota ei ole suinkaan päättynyt, vaan elämme mitä todennäköisimmin vasta sen alkuvaiheita. Tämän toteaminen ei ole sodan lietsontaa, kuten tietyt tahot maassamme ovat kärkkäitä sanomaan, vaan se on välttämätöntä tilannearviota sen tiedon varassa, mikä meillä jo on.
Uutisia ja yleistä keskustelua hallitsevat näinä päivinä terrori ja pakolaisuus. Näin itsenäisyyspäivänä kuulisi mielellään myönteisistä ja iloisista asioista. Onhan meillä iloon paljonkin aihetta. Katson kuitenkin olevani velvoitettu ottamaan esille vielä monin verroin suuremman huolen aiheen. Se on epätasainen väestökehitys. Väestötieteilijät ovat jo kauan varoittaneet kahdesta asiasta: Tietyillä alueilla, varsinkin Afrikassa, väestön lisääntyminen aiheuttaa muuttopaineita kehittyneempiin maihin. Samaan aikaan länsimaissa kehitys on päinvastainen. Väestö on nopeasti ikääntymässä eikä länsimaista juuri mikään kykene uusintamaan väestöään.
Suomessakin uudet ikäluokat jatkavat kutistumistaan, varsinkin kantaväestön keskuudessa.
On ironista, että samalla, kun juhlimme saavuttamiamme länsimaisia vapauksia ja naisen oikeuksia päättää hankkimiensa lasten lukumäärästä, väestö kutistuu uhkaavaa vauhtia. On järjetöntä ja ehkä moraalitontakin odottaa, että maahanmuutto korjaisi tämän vinouman, niin kuin poliittisissa kannanotoissa joskus kuulee.
Väestön pienenemisen varmaan kestäisimme, mutta paljon suurempi haaste on etelästä tuleva väestöpaine. Pelkään, että nyt käsillä oleva lähinnä arabimaista tuleva ja sotien aiheuttama muuttoaalto on pientä siihen nähden, mitä on odotettavissa väestön olojen käydessä kestämättömiksi Afrikassa. Takavuosina asuin perheeni kanssa useita vuosia Tansaniassa. Sinne mennessämme vuonna 1967 maan väkiluku oli 8 miljoonaa, kaksinkertainen Suomen väkilukuun nähden. Nyt se on yli 50 miljoonaa, kymmenkertainen Suomen väkilukuun nähden. Kaikki tämä on tapahtunut minun työhistoriani aikana. Lisääntyvä kuivuus, ilmaston lämpeneminen ja nopeasti kasvava väestö ovat kombinaatio, joka pakosta synnyttää mittavia muuttoaaltoja.
Näköpiirissä ei ole mitään, mikä muuttaisi tulevaisuuskuvaa. Meidän on syytä varautua myös täällä meillä siihen, että tätä maata asuttavat hyvin monilta alueilta tänne muuttavat ihmiset. Suomalaisuus sellaisena kuin se perinteisesti on ollut, tulee muuttumaan.
Ihminen on luotu sellaiseksi, että hän koettaa kaikin tavoin varjella itseään ja läheisiään ulkoa tulevilta uhkilta. Tässä on isänmaallisuuden ydin, minun ja läheisteni turva. Kun oma elämä, perhe ja muut läheiset on turvattu, meiltä riittää voimia myös muille tukea tarvitseville.
On yleinen sanonta: historia toistaa itseään. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jollaista ei koskaan aiemmin ole ollut. Historia ei nyt näytäkään toistavan itseään. Aiemmin väestökehitystä ovat säädelleet taudit ja sodat. Nyt, parantuneen terveydenhoidon ja ehkäisyvälineiden aikakaudella, näemme kahdenlaista vinoumaa. Länsimaissa väestö kutistuu ja Afrikassa kasvaa. Meidän on jokaisen itse tiedostettava vastuumme kansakunnan elinvoiman säilyttämisessä.
Enää ei kansakunta uusiudu automaattisesti. Saavuttamamme yksilönvapaudet eivät poista niihin liittyviä vastuita. Kyse on ennen muuta tästä: Mikä on minun henkilökohtainen vastuuni Suomen säilymisestä kansakuntana Suomi-nimisessä maassa. Mitä minä voin, ja mitä minun tulee tehdä?
Isänmaan puolustaminen on tänään paljon muutakin kuin aseellista varustautumista oman alueen puolustamiseksi. Olemme ihmisiä maailmassa, jossa yksilön on kannettava omalta osaltaan vastuuta koko maailman hyvinvoinnista.
| ||