Tapahtumakalenteri
Itsenäisyyspäivän juhlan tervehdys 6.12.2004
Puheenjohtaja Matti Viikari:
Arvoisa rehtori, kunnioitettavat sotien veteraanit, hyvä juhlayleisö, basta festdeltagare
Soukka-seura on ollut tiukasti ajassa kiinni kuluvankin vuoden.
Ajatellaampa, että aika olisi muuttumatonta ja sitä voisi mitata metrimitalla kuin pituutta. Tuodaan tuo aika tähän kappeliin siten että metrin harppaus vastaa 1000 miljoonaa vuotta. Maailman synty, suuri alkaräjähdys, tapahtui kappelin ulko-ovella. Siitä yhdeksän ison miehen harppausta niin ollaan jo tässä salissa ja ajassa milloin Maa ja Aurinko syntyivät. Kolme harppausta lisää ja ollaan ajassa missä tämän alttarilaulun graniitti syntyi. Tähän kun otetaan vielä kaksi askelta ollaan nykyajassa. Me olemme jo vuosien ajan pidetyillä kivikävelyillä saaneet kuulla prof. Martti Lehtisen elävää opetusta tästä kahdesta aikametristä pitkin Soukan kallioita ja tässä kappelissa.
Nykyisen kaltaisen ihmisen historia on noin 50000 vuotta pitkä, ja tässä mittakaavassa se on ohuen hiuksen paksuuden verran. Neljäsosa tästä hiuksen paksuudesta sitten kolmisen kilometriä paksu jääpeite suli näiden Soukan kallioiden päältä. Jääkauden luontoon jättämiä merkkejä ja maalajien syntyä me tutkimme geologi Maija Haavisto-Hyvärisen opastamina kallioilla, muinaisrannoilla ja rannoilla sekä vilkaisimme nopeasti pronssikauden ihmisen tälle paikalle tekemiä merkkejä.
Geologisessa mielessä aivan hetki, noin 2500 vuotta, sitten tömähti 1000 tonnin painoinen rautameteoriitti suomalaisten niskaan Suomenlahden toiselle puolelle Saarenmaalle. Tuhovaikutus oli aivan hirveä, samaa luokkaa kuin Hiroshiman atomipommilla. Suurin kraaterikuoppa on nyt halkaisijaltaan noin satametrinen Kaalijärvi. Tapahtumasta löytyy säkeet myös Kalevalasta. Presidentti Lennart Meri muiden muassa on arvellut tämän meteoriitin jäänteiden olleen Kalevalan taruston Sammon. Tuhannen tonnin pirstoutuneesta rautameteoriitistä kun riitti hyvää raaka-ainetta vaikka mihin taoksiin.
Viimeisen parinsadan vuoden tapahtumista Soukassa olemme saaneet kuulla Benita Åkerlundin kertomana kotikaupunkipolkukävelyillä ja eri tilaisuuksissa, myös viimeisten sotien vaiheista.
Elokuussa 1939 Stalin ja Hitler sopivat etupiirijaossaan Suomen kuuluvan Neuvostoliitolle. Marraskuun viimeisemä päivänä vuonna 1939, neljä päivää sen jälkeen kun neuvostojoukot olivat tulittaneet tykillä omia etulinjan joukkojaan, alkoi Talvisota. Terijokea ja Viipuria pommitettiin aamulla ja pian pommeja putosi myös Helsinkiin. Kolme kuukautta kestänyt Talvisota päättyi 13.3.1940 solmittuun Moskovan rauhaan.
Suomi torjui materiaalisesti äärimmäisen ylivoimaisen neuvostoarmeijan hyökkäyksen, mutta rauhanneuvotteluissa Suomi joutui luopumaan mm. Karjalasta ja Petsamosta. Jatkosodassa Suomi valloitti menetetyt alueet takaisin, sodan kuluessa ja rauhanehdoissa joutui vetäytymään osapuilleen Moskovan rauhan rajalle. Suomi joutui luopumaan noin 12 %:sta vanhan Suomen pinta-alasta ja asuttamaan 430000 ihmistä, 12 % väestöstään, uudelleen jäljelle jääneelle aluelle. Uusi raja tuli myös Espoonlahteen kun Porkkalan niemi oli luovutettava 50 vuodeksi Neuvostoliitolle. Tämä sota-aika ja huikeiden sotakorvausten maksaminen oli koko kansakunnalle rankka tehtävä. Rankaa oli elämä valvontakomission ja komunistisen Valpon Suomessa. Suomalaiset kestivät senkin.
Vasta Kekkosen ajan jälkeen valtiojohto antoi viime sotien vetaraaneille sen suuren tunnustuksen, joka kuului antaa. Suomen kansan enemmistö sen ymmärsi antaa jo sota-aikana.
Tällä hedelmät eivät tipu suoraan puusta suuhun. Täällä on aina pitänyt tehdä kovasti työtä elämän eteen. Varastot on täytetty, pellot kynnetty ja halot hakattu, on varauduttu tulevaan ja uskottu parempaan huomiseen. Jos ei ole ollut miehiä työhön, naiset, lapset ja vanhukset ovat ne tehneet. Täällä on aina siirretty esivanhenpien tiedot ja taidot eteenpäin, on huolehdittu sivistyksestä.
I början av sommaren samlades vi här i kappelet för at jubilera Johan Ludvig Runebergs 200 års födelsedag. Nationalskald blev Runeberg framför allt för sin fosterländska insats som skapare inte bara av dikten "Vårt land" utan även av de övriga dikterna i Fänrik Ståls sägner. Dikterna baserades på kriget mellan Sverige och Ryssland 1808-1809. En del av veterantraditionen är skriven så här:
De sägner här i sång jag satt,
från gubbens läpp de stamma,
jag hört dem mången stilla natt
vid pertans matta flamma,
de tala några enkla ord,
tag mot dem, dyra fosterjord.
Prof. Teivas Oksala on kääntänyt nämä Vänrikki Stålin värssyt näin:
Ja laulut, jotka sepitin,
sain suusta ukon jalon,
kun öisin niitä kuuntelin,
vain päre antoi valon.
Ne sulle lahja koruton,
oi kallis synnyinmaani, on.
Juhlaväki, veteraaniperintö, itsenäisyys ja isänmaa on jalo asia. Hyvää Itsenäisyyspäivää. Juhlitaan ja juhlistetaan sitä 30:tä kertaa Soukka-seuran järjestämänä yhdessä, nyt ja myös tulevina vuosina.
|