Tapahtumakalenteri
Itsenäisyyspäivän juhlapuhe 6.12.2004
Matti Pursula
Puhe Soukka-seura ry – Sökö-sällskapet rf:n itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2004
Arvoisa juhlayleisö, ärade festpublik!
Olemme kokoontuneet tänne Soukan kappeliin juhlistamaan itsenäisen Suomen 87 itsenäisyyspäivää Soukka-seura ry – Sökö-sällskapet rf:n järjestämään itsenäisyyspäivän juhlaan. Tämä juhla ja sadat muut tänään pääosin vapaaehtoisin voimin järjestettävät itsenäisyyspäivän juhlatilaisuudet kertovat suomalaisesta kotiseutuhengestä, suomalaisen kansalaisyhteiskunnan elinvoimasta ja suomalaisista arvoista. Useimmissa juhlissa ohjelma on oletettavasti samankaltainen meidän oman juhlamme kanssa eli pääosassa ovat musiikki ja muu kulttuuriohjelma paikallisin voimin toteutettuna.
Koetan omassa osuudessani, eli tässä juhlapuheessa, tarkastella hieman Suomen asemaa ja siihen liittyviä haasteita globalisoituvassa eli maapalloistuvassa maailmassa, lähinnä taloudellisen kehityksen ja siitä seuraavien muutospaineiden näkökulmasta.
Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa Suomi on muuttunut nopeasti. Olemme vakiinnuttaneet asemamme Euroopan unionissa sen kaikilla sektoreilla, myös poliittisesti. Uusien jäsenmaiden ja uuden perussopimuksen myötä Euroopan unioni muuttuu edelleen ja asettaa myös meille uusia vaatimuksia. Poliittisen asemamme ja ilmapiirimme muutosta kuvaa hyvin se, että tänään keskustelemme vapaasti mm. NATO-jäsenyydestä ja osallistumisesta yhteiseen puolustukseen ja nopean toiminnan joukkoihin. Tahdomme olla mukana EU:ssa täysivaltaisena jäsenenä rakentamassa Euroopan laajuista vakaata ja demokraattista yhteiskuntaa. Tästä huolimatta valtaosa suomalaisista on tässä ja monissa muissa kysymyksissä samaa mieltä kuin Augustin Ehrensvärd, joka Suomenlinnan porttiin kirjoitetussa tekstissä kehottaa jälkimaailmaa seisomaan omalla pohjallaan
luottamatta vieraan apuun. Poliittisesti on viisasta liittoutua, mutta kansainvälinen yhteisö ja liittoumat eivät anna ehdotonta turvallisuutta, joten myös omasta puolustuskyvystä on pidettävä riittävän hyvää huolta, jotta kriisin sattuessa säilytämme toimintavapautemme ja itsenäisyytemme. Omien puolustusvoimiemme arvostus on yksi osoitus pienen kansan realistisesta suhtautumisesta ulkopuoliseen maailmaan. Täällä paikalla olevat talvisodan veteraanit ja muut heidän ikäpolveensa kuuluvat tietävät omakohtaisesti, millaiseen tilanteeseen pieni kansa voi joutua, kun se jää yksin puolustustaistelussaan. Heidän ikäpolvensa ansaitsee meidän kaikkien jakamattoman kunnioituksen ja arvostuksen siitä uhrivalmiudesta ja siitä työstä, jolla he turvasivat maan itsenäisyyden ja rakensivat sen nykyisen hyvinvoinnin perustan.
Poliittisen ilmapiirin ja poliittisten asetelmien muutoksen rinnalla olemme heräämässä myös siihen, että nykyaikaisen tekniikan luomat välineet ja maailmanlaajuiset kaupan ja muun elinkeinotoiminnan edellytyksiä koskevat sopimukset muuttavat maailmantalouden toimintatapoja. Muutos tapahtuu tavalla, jonka vaikutukset ulottuvat myös meihin ja meidän jokapäiväiseen elämäämme. Kiristyvä kansainvälinen kilpailu pakottaa perinteiset teollisuudenalat nostamaan tehokkuuttaan tieteen ja teknologian keinoin, minkä seurauksena työpaikat monilla aloilla vähenevät vaikka tuotanto kasvaa. Samanaikaisesti monet perinteiset ammattitehtävät katoavat ja tarvitaan uudenlaista osaamista ja uudenlaisia valmiuksia. Tämän seurauksena maassamme on huomattava 1990-luvun lamasta periytynyt työttömyys, jota emme ole kyenneet poistamaan.
Parin viime vuoden aikana myös uudet työpaikat ovat olleet uhattuina. Tietoliikenteen ja kuljetusjärjestelmien kehittyminen yhdessä kehittyvien maiden, kuten Kiinan ja Intian, väestön koulutustason nousun kanssa tekee mahdolliseksi sekä tuotannollisen toiminnan että korkeaa osaamista vaativien palvelujen siirtämisen maihin, joissa tuotantokustannukset ovat selvästi Suomea alhaisemmat. Puhumme Kiina- ja Intia-ilmiöistä. Mitä mahdollisuuksia meillä on säilyttää taloudellinen itsenäisyytemme ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme tällaisessa tilanteessa?
Valtiovalta on omalta osaltaan ollut aktiivinen. Tasavallan Presidentti Tarja Halonen on työskennellyt ILO:ssa,YK:n alaisessa kansainvälisessä työjärjestössä, erityisesti kehitysmaihin kohdistuvien globalisaatiokehityksen haittavaikutusten vähentämiseksi. Reilu globalisaatio on Suomen intressissä, paitsi eettiseltä kannalta, myös oman kilpailukykymme näkökulmasta. Suomen strategiana ei ole vain sopeutua, vaan myös vaikuttaa globalisaation reunaehtoihin, kuten ministerit Paula Lehtomäki ja Erkki Tuomioja kirjoittavat tämän päivän Helsingin Sanomissa.
Täällä kotimaassa jätti vajaa kuukausi sitten mietintönsä Suomi maailmantaloudessa -työryhmä, jonka puheenjohtajana oli aluksi tohtori Olli Rehn ja hänen siirryttyään komissaariksi Brysseliin, ylijohtaja Anne Brunila valtiovarainministeriöstä. Tässä Brunilan työryhmän mietinnössä esitetään monia toimenpiteitä, joita kilpailukykymme ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden turvaaminen edellyttävät. Työryhmän keskeiset teesit korostavat koulutusjärjestelmän korkean tason ylläpitoa ja jatkuvaa kehittämistä ja tiede- ja teknologiapolitiikan terävöittämistä aidoksi innovaatiopolitiikaksi, joka synnyttää uusi yrityksiä ja uusia työpaikkoja. Samoin todetaan, että yhteiskunnan on avauduttava ulkomaalaiselle työvoimalle ja että edessä on myös työmarkkinoiden uudistuminen. Tulevaisuudet uudet työpaikat syntyvät
pääasiassa palveluihin ja korkean osaamistason yrityksiin.
Globalisaation uhkien torjuminen ja niiden kääntäminen mahdollisuuksiksi edellyttää siten jatkuvaa huolehtimista suomalaisen osaamisen tasosta ja kilpailukyvystä. Se edellyttää meiltä myös nykyistä suurempaa kansainvälistymistä ja oman maantieteellisen sijaintimme hyväksikäyttöä kansainvälisen kaupan tavara- ja tietovirtojen hyödyntämiseksi.
Globaliseringen verkar på oss inte bara politiskt och ekonomiskt. Det verkar också på vårt språk och vår kultur. Finska folkets styrka har framför allt varit i vår gemensamma erfarenhets- och kulturgrund, i gemensamma värden, som har präntats i oss genom det på adertonhundratalet grundade folkskolesystemet, vars studieprogram var planerade för att vakna och stärka den nationella kulturen. För en liten folk den säregna nationella kulturen uppskattades som en nödvändig förutsättning för självständigheten. Den andra sammanhållande faktoren har varit vår lutherska folkkyrka, som redan före skolväsendet tog hand om, att alla finländarna kunde läsa och skriva. Kyrkan präntade i oss utom gudsfruktan också överhetsfruktan. Den nationella kulturen hjälpte oss att avvärja förryskningsåtgärderna vid skiftet av aderton-
och nittonhundratalet. Men hur är det idag, när den övernationella kulturen och världsbilden, närmast från USA, möter oss dagligen, speciellt genom massmedia?
Modersmålet är det mest centrala elementet och den viktigaste förutsättningen i uppbyggandet av den säregna nationella kulturen. Med modersmålet uttrycker vi våra tankar och dess begrepp och struktur styr vårt tänkande. Finska språket fick sin officiella ställning bredvid svenskan på sista hälften av adertonhundratalet och vid början av nittonhundratalet hade vi en intern språkkamp. Idag möter hela folket, både de finskspråkiga och de svenskspråkiga, den gemensamma utmaningen och frågan, att hur kan vi säkra ställningen av de inhemska språken i utbildning, näringsliv och kultur.
De största internationella finska firmorna har att använda engelska som sitt interna och externa språk. I universiteten och yrkeshögskolor behovet för utbildningen på engelska tilltar hela tiden och speciellt den vetenskapliga publiceringen sker nästan alltid på engelska. I många snabbt utvecklande områden översättar man inte mera de utländska termerna och språket, som används har blivit en blandning av finska eller svenska och engelska. Skolväsendet och universiteten har en central roll och plikt att ta hand om livskraften av det finska språket och den finska kulturens. Kampen för modersmålet är mycket viktigt. Nutiden förutsätter de finska myndigheterna och den bildade klassen lika stor vaksamhet och likadan framsynthet som på adertonhudratalet, för att bibehålla de inhemska språken starka och livskraftiga.
Mutta vastuu on myös meillä kaikilla omien lastemme ja lastenlastemme kasvattajina, sillä äidinkielen vaaliminen alkaa kotoa. On luonnollista, että haluamme antaa lapsillemme mahdollisimman hyvät eväät elämää varten ja ohjata heidät myös vieraiden kielten opiskeluun. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua äidinkielen kustannuksella. Meidän on huolehdittava siitä, että lapset oppivat kunnolla äidinkielensä, koska kieli muovaa ajattelua ja vaikeiden asioiden ymmärtäminen on helpointa, kun opiskelu tapahtuu omalla äidinkielellä. Äidinkielen oppiminen luo pohjan muiden kielten ja muiden taitojen oppimiselle. Me jokainen voimme tehdä osamme, paitsi työelämässä, myös kasvattajina, vanhempina ja isovanhempina. Ostakaamme siis tänä jouluna lapsillemme ja lastenlapsillemme hyvää suomalaista kirjallisuutta ja lukekaamme sitä heidän
kanssaan.
Äidinkielen ja kansallisen kulttuurin korostaminen ei kuitenkaan voi eikä saa merkitä sulkeutunutta ja suvaitsematonta yhteiskuntaa. Maapalloistumiskehitys merkitsee myös lisääntyvää kansainvälisyyttä. Suomi on yhä yksikulttuurinen maa, jossa ulkomaalaiset ovat edelleen vain pieni vähemmistö. Näin on myös täällä Espoossa, joka kuitenkin on kansainvälisempi kuin useimmat muut Suomen kaupungit. Meidän on tulevaisuudessa hyväksyttävä se, että kaikki suomalaiset eivät ole valkoihoisia luterilaisia, vaan osalla väestöä on täysin toisenlainen kulttuuritausta ja ainakin sopeutumisvaiheessa meille vieras äidinkieli ja outo uskonto. Kansa, jolla on vahvan kulttuurin tuoma itsetunto, kestää myös vieraita vaikutteita, mutta meillä on myös oikeus terveeseen itsekkyyteen. Meidän ei ole tarpeen luopua omasta kulttuuristamme ja omista
arvoistamme, mutta ei myöskään vaatia maahanmuuttajia kieltämään omia juuriaan. Molemminpuolinen hyväksyntä ja arvostus luovat edellytykset hedelmälliselle vuorovaikutukselle, joka rikastuttaa molempia osapuolia.
Aktiivinen vapaa kansalaistoiminta on yksi itsenäisen ja demokraattisen maan keskeisistä tunnusmerkeistä. Tämä toiminta keskittyy paikalliselle tasolle. Hyviä esimerkkejä ovat lukuisat kotiseutuyhdistykset, kuten Soukka-seura, partiolippukunnat, urheiluseurat, kansanopistot ja lukuisat kuorot ja orkesterit. Ne kokoavat ihmiset opiskelun, harrastetoiminnan ympärille tai hoitamaan yhteisiä asioita. Tämä itsenäisyyspäivän juhla on yksi osoitus tällaisen kansalaistoiminnan voimasta. Haluankin omalta osaltani kiittää Soukka-seuraa ja muita tämän juhlan järjestelyissä mukana olevia tahoja arvokkaasta juhlahetkestä, mutta ennen kaikkea siitä arkisesta työstä, jota teette paremman suomalaisen yhteiskunnan puolesta. Vanhusväestön osuuden kasvaessa vapaa kansalaistoiminta on tulossa yhä tärkeämmäksi yhteiskunnan omien tukiverkkojen
täydentäjänä. Meidän tulisi kyetä aktivoimaan kasvava vireä eläkeläisväestö aktiiviseksi kolmanneksi sektoriksi, joka osaltaan voisi antaa aikaansa myös yhteiseksi hyväksi.
Hyvät kuulijat, bästa åhörare!
Itsenäisyys kasvaa ja voimistuu meidän jokaisen arkisesta työstä sekä työelämässä että kansalaistoiminnassa. Suurin osa tästä työstä on muille näkymätöntä ja huomaamatonta ja jää vaille julkista tunnustusta. Se koituu kuitenkin sekä nykyisten että tulevien sukupolvien hyväksi. Tieto siitä antaa meille voimaa ja tyydytystä..
Med dessa ord och tankar önskar jag till er alla en god självständighetsdag och kraft i var och ens dagliga arbete för vårt gemensamma fosterlands själständighet och framgång.
Näillä sanoilla ja mietteillä toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja voimia itse kunkin jokapäiväisessä työssä yhteisen isänmaamme itsenäisyyden ja menestyksen hyväksi.
|