Tapahtumakalenteri
Puheenjohtajan palsta, jäsentiedote 2/2017
Puheenjohtajan palsta
Kotiseutuyhdistyksillä on nykyajassa entistäkin tärkeämpiä tehtäviä. Pohjoismainen viime vuosisatojen aikana kehittynyt kulttuuri ja yhteiskunta on kokonaisuudessaan millä tahansa mittarilla mitaten parasta maailmassa. Onko sen säilymisestä enää mitään takeita? Minusta pahalta näyttää.
Pääasiassa ihmisen toimista johtuva globaali ilmastonmuutos uhkaa todella vakavasti koko ihmiskunnan elämän edellytyksiä jo tulevien vuosisatojen aikana. Pariisin ilmastokokouksessa sovittiin toimista joilla pyritään rajoittamaan lämpötilan nousu enintään 2 ºC verrattuna esiteolliseen aikaan. Tavoite ja sen saavuttaminen edellyttää erittäin rajuja muutoksia ja hiilijalanjäljen vähentämistä kaikkialla maapallolla. Varsin monien alan tiedemiesten mielestä tavoite ei onnistu ja ollaan astumassa ilmaston osalta tuntemattomaan.
Espoo on valittu yhdeksi kestävän kehityksen kaupungiksi. Minusta tämä on irvokasta. Kaupunkia johdetaan kuin pyrämedipeliä pelaten. On täysin kiistatonta, että pääkaupunkiseudun ja Espoon väestönkasvu on jo vuosien ajan perustunut lähes yksinomaan ulkomailta tapahtuvaan muuttoon, josta suurin osa on sosiaalisperäistä. Asuttamista varten suunnitellaan rakennettavaksi suurella tehokkuudella korkeita betonisia taloja, joiden omistus menee suurimmaksi osaksi ulkomaisille asuntosijoittajille. Ennakkomarkkinoinnissa näitä on mainostettu hyvinä sijoituksina, kun asukkaiden saaminen on varmaa ja vuokranmaksaja, siis yhteiskunta, on luotettava. On täysin kiistatonta, että betonisen tornitalon rakentamisen hiilijalanjälki on asuntoa kohden moninkertainen matalamman puukerrostalon jälkeen ja suunnaton verrattuna puisen
pientalon jälkeen. Sama koskee tutkitusti asukkaiden asumisesta johtuvaa hiilijalanjälkeä. Nyt ollaan romahduttamassa mm. Espoon talous, alueiden luontoarvot, asukkaiden viihtyvyys ja turvallisuus sekä peruskoulutuksen taso. Ovatko meidän päättäjät tyhmiä vai onko heillä jollain tavalla oma lehmä ojassa? Maahanmuuton kokonaiskustannukset ovat Suomessa nyt jopa 3000 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on noin puolet valtion vuotuisesta lisävelkaantumisesta.
Kotiseutuyhdistysten yksi tärkeä tehtävä on meidän perinteisten pohjoismaisten ja paikallisten kulttuuriarvojen puolustaminen ja vaaliminen. Siihen tarvitaan lisää äänekkäitä tahoja, jotta tulosta syntyisi. Käyttäkää ääntänne kaikkeen missä tarpeen, myös seuran syyskokouksessa.
Matti Viikari
| ||