Tarina Madamsbackenista
Tarina Madamsbackenista
Ajoin kauppaan Espoonlahteen ja ihastelin aivan jalkakäytävän tuntumassa
olevaa kauniisti kukkivaa omenapuuta. Mietin kuinka moni tämän päivän soukkalainen tietää, että tuon Soukanlaakson pohjoisrinteen nimi meidän kanta-asukkaiden kesken oli Madamsbacken – ja on edelleen.
Miksi näin: On kerrottu, että kauan sitten mäessä oli mökki aivan omenapuun tuntumassa ja siellä asui iloinen nainen. Hänen kerrottiin viihdyttäneen kylän miehiä, mikä suuresti paheksutti kyläläisiä. Siksi naiselle annettiin nimeksi madam (matami). Totta on ainakin, että mökki oli ollut olemassa, sillä talvisodan aikoihin me nuoret löysimme perunakellarin kuopan. Kaivoimme sen esiin lumen seasta, teimme siihen katon risuista ja kokoonnuimme siellä hauskanpitoon salassa aikuisilta. Löysimme vanhan kaminan ja sytytimme siihen tulen ja lämmittelimme käsiämme ja varpaitamme. Minut kyllä sitten häädettiin sieltä pois, kun kuulemma olin liian pieni!!!! Maastosta löytyi myös mökin kivijalan lohkareita. Madamsbacken oli muutenkin tärkeä. Rinteessä keskellä peltoja oli luonnonlähde, josta
meille hevosella ajettiin vettä talliin ja navettaan.
Onkohan tuo kaunis kukkiva omenapuu ollut jo silloin olemassa – matamin puu?
Omenapuu on täydessä kukassaan toukokuun lopulla 2014 Espoonlahdentien varrella. Vasemmalla on rivitaloja ja tien oikealla puolella häämöttää Sökövikens skola. Siellä on myös uusi Teatteri Hyökyvuoren Pakkasmäen näyttämö.
Benita Åkerlund, heinäkuu 2014
| ||