Tapahtumakalenteri
Nostalgiaa
Nostalgiaa
Siivosin kirjahyllyäni ja käteeni osui äidin ja isän vieraskirja, kulunut ruskea nahkakantinen kirja, jonka kannessa lukee kullatuin kirjaimin Sökö Övergård. Tämä vieraskirja oli aina esillä kun lapsuuden kodissani oli vieraita. Selailin sen kellastuneita lehtiä ja ihastelin vanhoja nimikirjoituksia. Miksi emme tänä päivänä käytä vieraskirjaa samassa mittakaavassa kuin silloin ennen?
Ensimmäinen kirjaan tallennettu tapahtuma oli minun ristiäiseni. Uudenvuoden aattona 1932 lähiperheeni oli kokoontunut
kotiimme Övergårdiin todistamaan, kun Espoon seurakunnan kirkkoherra August Westerlund siunasi minut ja antoi minulle nimen Benita Fredrique Söderström. Se oli ensimmäinen kosketus omaan seurakuntaani. Ihastelin molempien mummien siroja nimikirjoituksia. Kummeiksi oli pyydetty äitini sisko Greta-täti ja Hilding Fredriksson, isäni serkku, Matinkylän kartanon isäntä. Läsnä olivat myös mummini veli Emil Behse, silmälääkäri, sekä mummin sisko Anna Behse, laulajatar ja Christian Science Suomen järjestön perustaja. Miksi mainitsen heidät? Olemme aivan äskettäin alkaneet tutkia Behse suvun juuria ja heidän nimikirjoituksensa on arvokas löytö lisättäväksi juuri avatuille kotisivuillemme www.behse.fi
Suvussamme kulkee nimi Fredrik aina 1800-luvulta saakka ja Fredrikin päivää vietetään vielä tänäkin päivänä 18.7. Vieras-kirjan sivulta löytyy vuosittain dokumentoituna vieraiden vanhat nimikirjoitukset. Niitä lukiessani tuntuu kuin tekisin aikamatkan ajassa taaksepäin! Eräs mainittava juhla kodissamme oli 23.08.1944 – jatkosodan pyörteissä. Isäni täytti 40 vuotta ja oli juuri palannut pitkältä sairaalassa ololta. Hän oli sodassa vaikeasti haavoittunut. Talo oli täynnä vieraita, useita hänen aseveljiään, jotka olivat kokeneet saman kohtalon. Kirjassa on kauniita runoja. Siteeraan tässä erään pätkän.
” Du dödens käftar gått förbi, då du var med i striden.
Glatt och lyckligt må med åren livet skrida fram för dig.
Tiden själv skall läka såren som kriget gett din kropp från sig.”
Taiteilija, maalari Håkan Brunberg Kauniaisista on piirtänyt kirjaan kauniin kuvan. Muistan hyvin juhlan valmistelut. Äitini oli ostanut ”mustasta pörssistä” hienoa sokeria ruskeassa pussissa. Munia oli säästetty, samoin vehnäjauhoja. Piti leipoman muhkea täytekakku. Mummini istui keittiössä vatkaamassa munia ja ihmetteli, miksei kulhoon syntynyt muhkeaa vaahtoa. Hän pisti sormensa kakkutaikinaan ja maistoi – sokeri ei ollutkaan sokeria vaan suolaa. Voitte arvata katastrofin laajuutta.
Koitti aika, jolloin minun oli käytävä rippikoulu, joka perinteisesti järjestettiin talven aikana Espoon kirkon suojissa. Kävin Helsingissä koulua, ja minun oli aivan mahdotonta osallistua. Niin järjestettiin, että kävin yksityisesti kesällä kirkkoherra Thure av Björkstenin luona Espoon pappilassa. Siinä ei lintsattu, kuten saatatte arvata. Minulla oli ystävä, joka oli juuri saanut ajokortin ja hän ajoi minut kirkolle isän kuorma-autolla. Kerran hänen mielestään palaveri kesti liian kauan, joten hän painoi äänitorvea pitkään ja useaan otteeseen. Olin kuolla häpeästä! Onneksi kirkkoherra ei tiennyt, kuka teon takana oli!
Minut konfirmoitiin kotona sukulaisteni ja ystävieni läsnä olles-sa 15.9.48 – täytin sinä päivänä 16 vuotta. Seuraavana päivänä kävin ehtoollisella Espoon kirkossa. Olin pukeutunut lyhyeen valkoiseen pukuun. Olin hieman hämmentynyt, kun niin selvästi erottauduin joukosta. Kirkkoherra kertoi minusta saarnassaan! Konfirmaation vieraiden nimikirjoitukset löytyvät myös vieraskirjastamme.
Lopuksi: pojantyttäreni oli saanut itse käydessään rippikoulua tehtäväksi haastatella mummia. Kun kerroin hänelle
tämän tarinan hän sanoi: ”Voinkohan kirjoittaa tästä?????”
Benita Åkerlund elokuussa 2010
Seuraava
| ||