web stats
diashow diashow diashow diashow diashow diashow diashow diashow diashow diashow diashow diashow
Soukka-seura ry - Sökö-sällskapet rf

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Pyykinpesu ennen vanhaan


Pyykinpesu ennen vanhaan - todellinen tapahtuma

Täytin pesukoneeni kovassa kiireessä.  Olin lähdössä toimittamaan asioita. Pamautin luukun kiinni ja painoin käynnistysnappia.  Kone lähti käyntiin ja se siitä. Jostakin kumman syystä siinä vaiheessa näin silmieni edessä muistinkuvan siitä, miten meillä Övergårdissa pestiin pyykkiä ennen vanhaan.
Suurpyykkiä  - toisin sanoen liinavaatteita, pyyhkeitä, pöytäliinoja, lautasliinoja jne. pestiin kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.  Pyykkiä oli monta korillista ja talon miehet ajoivat korit hevosella pyykkitupaan, joka oli saunan yhteydessä. Siitä rakennuksesta on jäljellä ainoastaan kivijalka, jonka vielä voi nähdä kävelytien varrella poppeleiden peitossa Övergårdin kivinavetan pohjoispuolella. Vesijohtoa ei tietenkään ollut vaan vesi ajettiin suurissa tynnyreissä Ristiniementien rinteessä olleesta lähteestä.

Pyykkäreitä oli usein jopa kolme, jotka iloisesti rupatellen ryhtyivät töihin. Vesi lämmitettiin suurissa saunan padoissa, pyykkipunkat vedettiin esille ja samoin pyykkilaudat. Isoäitini oli taitava saippuan keittäjä ja jokainen sai oman valkoisen saippuapalan. Pyykit olivat olleet likoamassa yön yli. Muistan hyvin, miten ne ongittiin kepillä, annettiin valua ja sitten lämäytettiin pyykkipunkkiin. Työ alkoi. Juttu lensi ja saippuavaahto roiskui. Padan reunalla oli vaarallisen näköinen peltipurkki, jonka kyljessä oli pääkallo. Se oli lipeää. Meille lapsille kerrottiin kauhutarinoita, siitä mitä tapahtuisi, jos sitä saisi suuhun – kurkku ja suu voisi palaa niin pahasti että sen jälkeen ei enää voisi syödä. Valkopyykki keitettiin siihen aikaan pesun jälkeen lipeävedessä. Pesutuvan täytti kirpeän hajuinen kuuma höyry, jonka keskellä pyykkärit liikkuivat epämääräisinä hahmoina - meidän lasten mielestä ne muistuttivat kummituksia.

Sitten taas kutsuttiin miehet apuun. Pesty vitivalkoinen pyykki ajettiin Soukanlahden rantaan ja miehet nostivat korit veneeseen. Tarmokkaat pyykkärit soutivat lahdelle ja sitten alkoi pyykin huuhtelu. Kuului kova loiske, kun pyykkiä huljauteltiin vedessä. Oli tärkeä, että huuhtelu tehtiin kunnolla. Rannalle asti kuului ”tätien” iloinen nauru.  Miehet makasivat rannalla piippua polttaen ja lakki nenällä – ilmeisesti pitivät pienen tauon – odottaen naisten paluuta. Hevonen rouskutti mehevää ruohoa.
Onneksi useimmiten oli kaunis aurinkoinen päivä. Koko piha vedettiin täyteen pyykkinaruja ja pyykit ripustettiin kuivumaan ja kiinnitettiin pyykkipojilla. Ne olivat tosiaan poikien näköisiä suuria puisia kapistuksia. Meistä lapsista oli hauska juosta tuulessa liehuvien pyykkien alta, kunnes meidät keksittiin ja ”tädit” nyrkkiä puiden ajoivat meidät pois. Kikattaen juoksimme vihaisia pyykkäreitä pakoon.  

Seuraavana päivänä pyykit mankeloitiin. Kovasti paukutellen ”vedettiin” pyykki ja laskostettiin siististi koreihin mankeliin menoa varten. Mikä ihana tuoksu!  Silloinkin me lapset juoksimme vedettävien lakanoiden alta edestakaisin, kunnes meidät taas ajettiin pois .Miniatossa oli oma pieni punainen mankelimökki, jonne  miehet ajoivat  hevosella pyykkärit koreineen.  Muistan miten mankeli jyrisi, kun miehet sitä veivasivat. Samalla miehet ja pyykkärit juttelivat kovaäänisesti keskenään – joskus juttuja, jotka eivät olleet oikein sopivia lasten korville – mehän aina roikuimme mukana. Mekin tirskuimme, vaikkemme käsittäneet, mitä niissä oli nauramisen arvoista. Kotona emme uskaltaneet kertoa tästä mitään, sillä siihen olisivat loppuneet mielenkiintoiset mankelimatkat.
Viimeinen mielikuva pyykkipäivistä oli minun ihana isoäitini, joka istui tyynenä keittiön pöydän ääressä ja veitsellä ”rypytti” tyynyliinojen nauhoja, jotka sitten kauniina roikkuivat liinavaatekaapin hyllyiltä.

Miten ihanaa oli illalla kiivetä sänkyyn ”natisevien” vastamankeloitujen lakanoiden väliin. Nukku-Mattikin hymyili onnellisena!

Siihen loppui uneksiminen! Oli riennettävä nykypäivän kiireisiin.

Heinäkuussa 2008

Benita Åkerlund

Uutiset Espoo.fi

Pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä puoltaa yleisötilaisuuksien lohkomisvaatimuksesta sekä kahden metrin turvaväleistä luopumista

Epidemiatilanne pääkaupunkiseudulla on kehittynyt kohti parempaa suuntaa, vaikka tartuntamäärät ja positiivisten...

Lue lisää »

Valtuusto jakoi luottamuspaikat

Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Henna Partanen (Vihr.) ja kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi Henrik Vuornos...

Lue lisää »

Espoo.fi kaavoitus

ELY-keskus antoi oikaisukehotuksen Espoon valtuuston pohjois- ja keskiosien yleiskaavapäätöksestä  

Uudenmaan ELY-keskus on hakenut oikaisua pohjois- ja keskiosien yleiskaavan hyväksymispäätökseen. Valtuusto...

Lue lisää »

Finnoon keskuksen asemakaavoitus uudelleen työn alle – lintujen suojeluun vahvempi velvoitus

Toukokuussa kumoutunut asemakaava valmistellaan uudelleen syksyllä. Tavoitteena on saada kaava hyväksymiskäsittelyyn...

Lue lisää »

Uutiset Kotiseutuliitto.fi

Tasavallan presidentin 3.12.2021 myöntämät Kotiseutuneuvoksen arvonimet

Suomen Kotiseutuliitto onnittelee uusia kotiseutuneuvoksia, jotka ovat: Joenpolvi Pertti Lauri, ent. voimalaite- ja...

Lue lisää »

Kestävän korjaamisen polulla – verkkojulkaisu kestävästä korjaamisesta

Vanhan talon korjaaminen on ilmastoteko, joka säilyttää myös kulttuuriperintöä. Korjausklinikka-hankkeen...

Lue lisää »