Tapahtumakalenteri
1890 - Sykloni " Elokuun myrsky"
28.8.1890 Sykloni ” Elokuun myrsky”
Kyseisenä päivänä mitattiin Helsingissä kaikkien aikojen kovin myrsky Suomessa. Tuulen väitetään puhaltaneen tuolloin hurrikaanin raivolla, 50 metriä sekunnissa. ”Elokuun myrskyksi” nimitetty, tunteja kestänyt myrsky heitti isojakin aluksia maalle ja repi tukevankin puuston nurin.
Kirjailija Katri Bergholm vietti kesänsä Småholmarna-nimisillä saarilla Espoonlahdessa ja kirjoittaa kirjassaan ”Kuultua ja elettyä” myrskystä seuraavasti:
”Kaameana säilyy mielessäni elokuun 28 p. 1890, jolloin todellinen hirmumyrsky raivosi saaristossa. Jo aamulla oli tuuli hyvin raju, mutta klo 5:n aikaan se kiihtyi hirmumyrskyksi. Aaltoja ei enää voinut erottaa, vaan meri kiehui kattilana, jonka vaahto lensi korkealla ilmassa. Parvekkeen ovi ei pysynyt lukittunakaan kiinni, vaan isän täytyi naulata se suurilla nauloilla. Gustaf oli mennyt venerantaan tarkastamaan että köydet kestäisivät. Samassa alkoi puita kaatua, paksut männyt katkesivat keskeltä kuin tikut, ja latvat lensivät ilmassa kymmeniä metrejä. Vanhempani olivat levottomia Gustan vuoksi, mutta lopulta hän palasi kiivettyään yli kaatuneiden puiden. Isä oli levoton myös siitä, että myrsky voisi viedä koko huvilamme, sillä siinä ei ollut kivijalkaa vaan lepäsi muutamien tukikivien varassa. – Minne
katselikin, näki vain katkenneita puita. Meidänkin pieniltä saariltamme myrsky oli kaatanut yli 300 puuta.- Osvald de la Chapelle oli purjehtimassa
”Norallaan”, mutta hän ei päässyt myrskyssä kääntymään, vaan purjehti kohti Sökön rantaa, mistä ”Nora” seuraavana päivänä löydettiin satakunta metriä rannasta. Osvaldille itselleen ei ollut sen pahempaa tapahtunut.” Näin siis kirjoitti Katri Bergholm vuonna 1944
Zacharias Topelius puolestaan kuvaa kirjassaan ” Lukemista Lapsille” hyvin elävästi tämän hirmumyrskyn menoa. Hän vertaa myrskyä pillastuneeseen hevoseen, joka sekoitettuaan meren jatkaa matkaa rikkoen eteensä tulleen metsän, ohimennen kynsii irti latojen olkikatot, hajottaa savupiiput, halkaisee ikkunalasit, kaataa tuulimyllyjä kuin korttitaloja. Huomaamattaan se heittää pienen Tuulivei-nimisen purjealuksen herneenpalon tavoin ulkosaaren katajapensaiden joukkoon.
Saaristossa kaatuneista puista sahattiin puutavaraa, josta rakennettiin useita rakennuksia mm. suurin osa Vasikkasaaren taloista. Talonpojat korjailivat talojaan ja rakensivat liitereitä ja verantoja.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi ”Elokuun myrskystä” 115 vuotta. Toivotaan, että tänä vuonna elokuun 28. päivä voidaan viettää rauhallisemmissa merkeissä.
Benita Åkerlund
|