Tapahtumakalenteri
Kaunis rantareitti - Osa 3
Kaunis Rantareitti - osa 3
Edessämme on rantareitin kolmas osa. Lähdemme kulkemaan Soukanlahden eteläistä rantatietä.Vasemmalla kohoaa pieni kukkula. Sen omisti aikanaan arkkitehti Vaskinen. Hän rakennutti omistamalleen tontille kuusi funkkistyylistä kesämökkiä - kaikki erivärisiä “laatikoita” ja antoi mäelle kauniin nimen “Montebello” eli kaunis mäki. Mökkiläisillä oli yhteinen rantasauna ja laituri aivan nykyisen kävelytien tuntumassa. Tohtori Tiisala erotti omistamastaan Miniato-tilasta 1940-luvun alussa neljä rantatonttia ja möi ne kesähuvila-asutukseksi. Kesämökit sijoittuivat hyvin kauniisti luontoon, jokaisella oli oma laituri ja rantasauna. Tällä paikalla on tänään rivitaloja. Jatkamme ja edessääme oikealla etuviistossa on Klobben - meille kaikille tuttu uimaranta ja venevalkama - mutta entisinä aikoina aivan
eri näköinen. Manner-Soukasta lähti puinen silta, jonka puolivälissä oli uimakoppi, jota me kaikki kanta-asukkaat saimme käyttää. Paikassa, jossa nykyään on kesäisin rantakioski, oli saari, jota kutsuimme Pikku-Klobbeniksi - vasta toinen silta vei kulkijat Klobbenille. Vettä siltojen alla oli niin paljon, että niiden alta pystyi soutamaan. Klobben oli tärkeä paikka kyläläisille. Siellä oli höyrylaivalaituri - vankasti rakennettu tukeista ja laiturin kupeessa oli uimakoppi. Keskellä saarta - siinä missä nyt on Soukan Venekerhon Paviljonki - oli pieni punainen mökki, jossa asui kalastaja/vartija. Klobbenin pohjoisrannassa oli punainen venevaja, jossa pidettiin veneitä. Klobbenilla kylän nuoret viettivät monia hauskoja kesäiltoja. Porkkalan vuokra-aikana Klobben sijaitsi aivan rajavyöhykealueella. Tätä uimarantaa käyttivät myös Soukanpohjan kartanon täysihoitolan asukkaat. Täysihoitolaa piti Westerlundin perhe 1930-luvulla ja jonkin aikaa myös 1940-luvulla. Mikkolan perhe
vietti kesänsä Koivusaaressa , joka myöhemmin sai nimekseen Pirkkasaari. Tämä siis ennen Porkkalan alueen luovutusta. Matkamme jatkuu kävelytietä pitkin kohti nykyistä Eliel Saarisen puistoa. Entisinä aikoina ns. tavallisilla ihmisillä ei ollut asiaa tälle alueelle. Kaunis metsikkö, jossa kasvoi sinivuokkoja ja lehdokkeja oli Miniaton omistuksessa ja “ suljettu alue. 1900-luvun alussa täällä kiemurteli idyllinen polku, jonka varrella oli penkkejä levähdystaukoja varten. Kiviset askelmat tekivät liikkumisen helpoksi. Miniaton päärakennus ja uudet rivitalot jäävät nykyisen polun rannan puolelle. Käännymme jyrkästi oikealle, punatiiliset rivitalot jäävät vasemmalle ja jokunen vanha omenapuu kertoo paikan manneisyydestä. Tässä kohdassa pysähdyn ja menneiden aikojen muistot palaavat voimakkaina mieleeni. Seuraavalla kerralla kerron omista muistoistani Miniaton tiimoilta.
|