Tapahtumakalenteri
Mielipide Tillinmäen asemakaavan muutosesityksesta
Espoon kaupunki
kaupunkisuunnittelulautakunta
02070 ESPOON KAUPUNKI
Mielipide asiasta Tillinmäki, 420603
Soukka-seura ry, Sökö-sällskapet rf, sen johtokunta, on huolellisesti tutustunut asemakaavan muutosesitykseen ja lausuu siitä seuraavaa:
Työpaikkaomavaraisuus
Espoonlahden suuralueella työpaikkaomavaraisuus on matalin kaikista Espoon alueista. Kaavoissa nyt olevat varaukset eivät riitä täysin toteutuessakaan nostamaan omavaraisuutta lähellekään 100 prosenttia eivätkä varaukset tule riittämään tulevaisuudessa, kun alueen asukasmäärä tulee kasvamaan hyvin huomattavasti. Espoonlahtelaiset joutuvat maksamaan vuosittain noin 50 miljoonaa euroa tasapainottoman kaupunkirakenteen pakottamasta liikkumistarpeesta! Edes yleiskaava ei lupaa tähän mitään merkittävää parannusta. Runsaasta liikkumistarpeesta on hyvin suuria haittoja lisäksi hengelle, terveydelle ja viihtyisyydelle sekä ylipäätään luonnolle.
Pohjavesi
Pohjavedellä tarkoitetaan maa- ja kallioperässä olevaa vapaata vettä. Suomessa sitä on periaatteessa kaikkialla, mutta vain paikoin niin antoisasti että sitä voidaan hyödyntää vesilaitosten tarpeisiin. Hyvin monissa paikoissa se ei riitä edes yksittäisen talouden tarpeisiin. Riittämättömän määrän ohella veden ominaisuudet voivat olla este sen käytölle. Pohjavesi syntyy sade- ja sulamisvesien sekä myös vesistöissä olevien pintavesien suotautuessa sopivien maa-ainesten läpi. Pohjavesialue voi muodostua vain silloin kun sille on olemassa sopivat geohydrologiset olosuhteet. Suomessa todettuja ja luokiteltuja pohjavesialueita on vain muutama prosentti pinta-alasta.
Suurin osa niistä on Pohjois-Suomessa. Erityisesti Lounais-Suomessa ja eteläisellä rannikolla pohjavesialueita on niukasti. Pohjavesialueet on jaettu kolmeen luokkaan niiden tärkeyden mukaan.
Puhtaan pohjaveden merkitys on suuri ja se tulee alan asiantuntijoiden hyvin yksimielisen kannan mukaan vielä korostumaan lähitulevaisuudessa. Hyvä pohjavesi on jo nyt paikoin maaöljyä arvokkaampi luonnonvara ja lisäksi se on jatkuvasti uudistuva. Valtioneuvosto on antamassaan periaatepäätöksessä edellyttänyt mm., että tärkeille pohjavesialueille laaditaan suojelusuunnitelmat, niiden tilaa pyritään parantamaan ja ne merkitään maankäytön suunnittelussa ensisijaisesti vesien- ja luonnonsuojelualueiksi. Jopa maatalouden toimintoja tulee rajoittaa niillä. EU:n vesipuitedirektiivi ja erityisesti valmisteilla oleva pohjavesidirektiivi pakottaa suojelusuunnitelmien laatimiseen.
Pilaamiskielto ehdoton
Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton (YSL 8 §). Asiassa ei siis ole tarve tehdä mitään intressivertailuja eikä pohjavesien pilaamiseen voi saada lupaa. Jo kauan Suomen lainsäädännössä olevasta kiellosta huolimatta pohjavesiä on pilaantunut. Etelä-Suomen alueella on paikoin jopa yli 20 % pohjavedenottamoista suljettu koska vedessä on sallitut rajat ylittävät pitoisuudet mm. kasvinsuojeluaineita tai muita kemikaaleja. Pilaantuneiden pohjavesialueiden puhdistaminen on useimmiten hyvin vaikeaa, hidasta ja erittäin suuria kustannuksia vaativaa. Pilaamiskielto ei yksin riitä. Pilaantuneiden alueiden suuri prosenttiosuus on selkeä osoitus riittämättömästä riskien kartoittamisesta ja niiltä suojautumiselta sekä lain valvonnan puutteista. Maankäytön osaava ja lakien mukainen suunnittelu lienee
tehokkain keino estää pilaantumiset.
Pohjaveden muuttamiskielto
Vesilaissa on pohjaveden muuttamiskielto (VL 1:18 §) ja siihen liittyvä lupajärjestelmä, jonka avulla halutaan vesilain mukaan turvata pohjaveden hyvä määrällinen tila. Kestävän kehityksen yleisperiaatteen mukaisesti erityisesti alueilla joilla pohjaveden määrä ei kata tarpeita muuttamiskieltoakin tulisi tulkita ehdottomana.
Pääkaupunkiseudun vesihuolto kriisiherkkä
Pääkaupunkiseudun vesihuolto perustuu pääosin Päijänne-tunnelia pitkin johdettavaan pintaveteen. Tätä ratkaisua voidaan pitää hyvin kriisiherkkänä. Yksittäinen onnettomuus tai terroristi voi lamauttaa Päijänne-tunnelin käytön pitkiksi ajoiksi. Seudun pohjavesivarat ja -ottamot pystyvät kattamaan vain muutaman prosentin normaalista vedenkulutuksesta ja parikymmentä prosenttia säännellystä kriisiajan kulutuksesta. Kaikki pohjavesivarat voivat joskus olla seudulle elintärkeitä.
Brinkinmäen I-luokan pohjavesialue
Viimeisin jääkausi on tällä paikalla kuten kaikkialla muuallakin eteläisessä Suomessa pyyhkinyt lähes kaiken irtomaan kallion päältä pois. Jään sulamisvaiheen aikana irtomaa on lajittunut ja kerrostunut erilaissa prosesseissa mikä on luonut poikkeuksellisen suotuisat olosuhteet pohjavesialueen syntymiselle. Karkeasti yleistäen syntymiseen tarvitaan pohjaveden varastopaikka, mikä voi olla karkeaa huokoista maaperää tai voimakkaasti rikkonaista kallioperää. Sopiva karkea huokoinen maaperä on useimmiten jääkauden jälkeen lajittunutta soraa tai hiekkaa ja joskus myös lajittumatonta moreenia. Usein tähän liittyy myös kallioperän liikunnoissa rikkoutunut kallioperä mikä voi jo yksinäänkin muodostaa pohjavesivaraston. Varaston syntymiselle välttämätön edellytys on, että siihen tulee
pohjavettä enemmän kuin poistuu. Topografia tai maaperän rakenne voi toimia riittävänä patona tai virtauksen kuristimena. Useimmiten pohjavesi muodostuu huomattavasti varastopaikkaa suuremmalla alueella. Taivaalta satava ja muu pintavesi suotautuu maaperän vettä läpäisevien kerrosten läpi samalla puhdistuen ja liuottaen maaperästä kivennäisaineita.
Brinkinmäen pohjavesialueella pohjavesi muodostuu pääosin alueesta koilliseen olevilla topografisesti korkeammalla olevilla alueilla ja suotautuu kallion päällä olevia sora- ja hiekkakerroksia pitkin varsinaiselle allasalueelle. Pohjaveden allasalueella on sora- ja hiekkakerrosten päällä hienojakoisempaa, muinaiseen Itämertä edeltäneeseen vesistöön kerrostunutta savea ja silttiä. Tämä kerros muodostaa allasalueen pintaan lähes vesitiiviin kannen.
Tavoitteet
MRL:n mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on muun muassa edistää kestävää kehitystä, ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä sekä luonnonvarojen säästeliästä käyttöä. Jatkuva pohjavesien suojelu voidaan taata vain oikealla maankäytön ohjauksella ja kaavoituksella. Kaavoitus lienee keinosta tehokkain. Seutu- ja yleiskaavalla voidaan määrittää alueelle tulevat toiminnot ja niiden väliset turvaetäisyydet. Tarkemmilla kaavoilla voidaan täsmentää alueen rakentamista ja maankäyttöä koskevia ohjeita. Pohjavedenottamoiden suoja-alueet tulisi jättää mahdollisimman luonnontilaisiksi jotta niiden pohjaveden laatua tasaava vaikutus säilyisi. Muuallekaan pohjavesialueelle ei tule kaavoittaa uusia teollisuuskiinteistöjä tai huoltoasemia.
Pohjaveden suojelua edistetään jos tärkeät ja muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet voidaan säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina. Tällaisille pohjavesialueelle voidaan määritellä kaavassa maankäytöksi esimerkiksi suojelualue sekä rajoitetusti maa- ja metsätalous. Virkistysalue ei aina aiheuta vesilaissa tarkoitettua pohjaveden muuttumis- tai pilaantumisvaaraa, joten pohjavesialue voidaan ensisijaisesti kaavoittaa retkeily- ja ulkoilualueeksi ja rajoitetusti myös puistoksi sekä liikunta- ja virkistysalueeksi. Yleisesti ottaen tärkeille ja muille vedenhankintaa soveltuville pohjavesialueille tulisi rakentaa enintään harvahkoa pientaloasutusta tai haja-asutusta. Kaikkea rakentamista ja muita toimenpiteitä pohjavesialueelle koskee vesilain ehdollinen muuttamiskielto ja
ympäristönsuojelulain ehdoton pilaamiskielto.
Valtioneuvosto on päättänyt vesiensuojelun periaateohjelmasta 1998 ja ympäristöministeriö on päätöksellään 30.3.2000 vahvistanut vesiensuojelun toimenpideohjelman vuoteen 2005. Päätösten mukaisesti kaikille tärkeille ja vedenhankintaan soveltuville pohjavesialueille tulee laatia suojelusuunnitelmat. Suunnitelman tavoitteena on säilyttää pohjaveden laatu hyvänä ja sen määrä riittävänä tuleville sukupolville. Suojelusuunnitelmaa laadittaessa pyritään etsimään merkittävimmät pohjavettä uhkaavat toiminnot ja niille suojelutoimenpiteet, joilla pohjaveden pilaantuminen voidaan estää. EU vesipuitedirektiivi (23.12.2000) ja tänä pohjavesidirektiivi edellyttävät niin pohjavesien suojelun kuin vesien laadun seurannan tehostamista. Pohjavesidirektiivin voimaantulo merkitsi käytännössä
sitä, että suojelusuunnitelmien laadinta ei enää perustu vapaaehtoisuuteen.
Suojelusuunnitelmaa ole tehty
Kaikille hydrologiaa ymmärtäville ammattimiehille on selvää, että Brinkinmäen pohjavesialueesta ei ole tämänkään kaavan valmistelun yhteydessä esitetty riittävää selvitystä eikä kaava millään tavoin turvaa saati paranna tämän I-luokan pohjavesialueen laadullista ja määrällistä säilymistä. Brinkinmäen pohjavesialue on luokiteltu tärkeimpään eli I-luokkaan. Tästä huolimatta suojelusuunnitelmaa ei ole laadittu. On huomattava, että tämä pohjavesialue ulottuu useammalle kaava-alueelle ja sitä on suojelusuunnitelmassa tarkasteltava kokonaisuutena. Pohjavettä ei ole tarkasteltu lain edellyttämällä tavalla kaavan laadinnan yhteydessä. On kiistatta selvää, että pohjavesialue ei ole millään tavoilla ohjannut alueen asemakaavoitusta.
Espoossa 20.11.2012
Soukka-seura ry, Sökö-sällskapet rf
hallitus
c/o Matti Viikari
Soukanniitty 15 B
02360 Espoo
| ||