Tapahtumakalenteri
Kannanotto ympäristösuojelumääräysten luonnoksesta
Espoon kaupunki
Ympäristökeskus
Kannanotto ympäristönsuojelumääräysten luonnoksesta ja sen selityksestä
Soukka-seuran johtokunta on tutustunut aineistoon. Olemme harkinneet aiheelliseksi korostaa eräitä ihmisen toiminnan negatiivisia vaikutuksia luontoon tai ihmisen elinolosuhteisiin, ja toivomme niiden sisältämistä seuraavaan versioon. Nämä asiat ovat seuraavassa esitetty satunnaisessa järjestyksessä.
kiviaineksen murskaus ja maa-ainesten hyödyntäminen
Mielestämme maa-ainesten käsittely on osin tehotonta ja ekologisesti kestämätöntä. Erityisesti louheen vastaanotto- ja murskauspaikkoja tulisi olla Espoon eteläosissa nykyistä useampia, jotta kalliolouhe tulisi käytetyksi arvokkaimmalla mahdollisella tavalla. Louhoksen lisäksi vastaavaa tulisi järjestää myös betoni-, tiili- ja asfalttijätteelle. Kaikkia maa- ja kiviaineksia tulee käsitellä siten, että niiden joukkoon ei joudu myöhempää arvokasta käyttöä estäviä aineita. Maa- ja kiviaineksen paikallista hyötykäyttöä tulee tehostaa ja sen koordinoiminen kuuluu kunnalle.
Suomen lainsäädännössä ja Espoon kaupungin johtosäännössä on sitouduttu kestävän kehityksen periaatteeseen. Tämän periaatteen mukaisesti rakennustoiminnassa irrotettavat maa- ja kiviainekset tulee hyödyntää. Suomi on sitoutunut Riossa 1992 ja myöhemmin Kiotossa tehtyyn sopimukseen, jossa edellytetään ns. kasvihuonekaasujen tuottamisen vähentämistä.
Pääkaupunkiseudulla erilaisten rakentamistoiminnassa syntyvien maa-ainesmassojen siirtely on erittäin huomattava osa kaikesta kuljetustarpeesta. Keskimäärin näiden massojen määrä on huomattavasti suurempi kuin tavanomaisten kotitalousjätteiden. Tältä osin päästöjä voidaan vähentää murto-osaan vähentämällä kuljetustarvetta esim. pienentämällä ylijäämämassojen määriä, lyhentämällä kuljetusmatkoja etsimällä tai luomalla lähialueilta hyötykäyttökohteita ja varastoimalla irrotuspaikan lähelle sellainen arvokas aines, jolle myöhemmin tulee paikallista käyttöä.
Jätelaissa olevan yleisen määritelmän mukaan jätettä on aine tai esine, jonka sen haltija on poistanut, aikoo poistaa tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätelain tavoitteena on sen 1 §:n mukaan tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Jätelain tavoitteena on toteuttaa uudet kansainvälisesti ja EU:ssa omaksutut yleisperiaatteet, joiden mukaan jäteasioissa on edettävä seuraavassa järjestyksessä:
1. ehkäistävä ennalta jätteiden syntymistä ja niiden haitallisuutta,
2. edistettävä syntyvien jätteiden uudelleenkäyttöä ja muuta hyödyntämistä (eli siis entisen jätteen ottamista raaka-aineeksi) ja
3. järjestettävä asianmukaisesti sellaisten jätteiden vaarattomaksi tekeminen ja lopullinen sijoittaminen, joita ei voida teknisesti ja kohtuullisin kustannuksin hyödyntää.
Nämä perustavoitteet ja niiden tärkeysjärjestys on esitetty myös yhteisön jätehuollon toimintasuunnitelmasta annetussa Euroopan yhteisöjen komission tiedonannossa (SEC (89) 934 final), joka on vahvistettu jätepolitiikasta annetulla Euroopan yhteisön neuvoston päätöslauselmalla (90/C 122/02). Perustavoitteet on sisällytetty myös jätepoliittisin perustein annettuihin EU:n säädöksiin, joihin vuorostaan perustuu Suomen vastaava lainsäädäntö.
Hyvästäkin suunnittelusta huolimatta kallioisilla alueilla rakennettaessa syntyy ylimääräistä kiviainesta muun maa-aineksen ohella. Kiviaines tulee ensisijaisesti hyödyntää mahdollisimman hyvällä tavalla. Parhaimpia tapoja on murskata se sepeliksi, jolla voidaan korvata neitseellisen soran ja hiekan käyttöä. Pääkaupunkiseudulla on jo yli 50 km säteellä viimeisen sadan vuoden aikana käytetty lähes kaikki käytettävissä olevat soraesiintymät merenalaisia esiintymiä lukuun ottamatta. Tällaista soravarojen käyttöä voidaan pitää luonnonvarojen riistona, sillä uusia esiintymiä syntyy vasta seuraavan jääkauden sulamisvaiheen aikana. Jääkausia voidaan pitää lähes ainutkertaisina tapauksina, jos niiden esiintymistaajuutta verrataan ihmisen olemassaolon aikaan. Soraesiintymillä on raaka-aineen lisäksi muitakin hyvin huomattavia arvoja, joista
yksi tärkeimpiä on uusiutuvien pohjavesivarojen syntypaikka. Puhtaiden pohjavesien arvo tullee nousemaan jo aivan lähitulevaisuudessa hyvin huomattavaksi.
Louheen arvoa ja siitä tehdyn sepelin kilpailukykyä voidaan parhaiten kasvattaa sijoittamalla louheen syntypaikkojen lähelle enintään kymmenen kilometrin etäisyydelle toisistaan louheen ja sepelin varasto- ja murskauspaikkoja. Tällöin kuljetuskustannusten vähenemisen vuoksi sepeli on soraa edullisempaa, ja kalliolouhe tulee käytettyä arvokkaalla tavalla. Näin toimien kuljetustarve vähentyy lähes kymmenenteen osaan. Esimerkiksi tela-alustaisilla liikkuvilla suomalaista insinööriosaamista edustavilla Locotrack-murskaimilla murskaaminen on kannattavaa jo vajaan 10000 m3 erissä, joten varastopaikkojen koon ei tarvitse olla neljänneshehtaaria suuremman. Tällaisten erien murskaus tapahtuu reilussa viikossa. Suurimmilla louhintatyömailla murskaus pitäisi sallia ja suorastaan edellyttää tehtäväksi jo paikan päällä, koska huomattava osa murskeesta
voidaan käyttää ko. työmaalla soran sijaan. Locotrack-murskaimet on koteloitu varsin hyvin, joten pöly- ja ääniemissiot ovat vanhempiin murskaimiin verrattuna huomattavasti pienemmät.
ilotulitus
Ilotulitus tulisi saattaa kokonaan luvanvaraiseksi ja lupia myönnettäessä on otettava huomioon myös ilotulituksen vakavat haitat, kuten melu, ilmansaasteet, onnettomuudet ja roskaantuminen.
Pääkaupunkiseudulla hengitysilmassa olevat pienhiukkaset aiheuttanevat vuosittain vähintään tuhansia ennenaikaisia kuolemia. Suurin osa näistä haitallisista hiukkasista tulee fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja erityisesti liikenteestä. Yksi dieselmoottorilla varustettu auto voi tuottaa vaarallisimpia pieniä hiukkasia satoja kertoja enemmän kuin pieni moderni bensiinimoottorinen auto.
Ilotulitteiden palokaasuissa on autojen pakokaasuihinkin verrattuna huikeat määrät vahingollisia yhdisteitä ja pienhiukkasia. Lisäksi ilotulitteiden taitamaton käyttö aiheuttaa vuosittain koko joukon onnettomuuksia. Mielestämme viranomaiset eivät ole tehtäviensä tasalla kun sallivat pienen vähemmistön terrorisoivan ilotulitteiden melulla ja ilmansaasteilla suuren enemmistön vuodenvaihteen rauhaa ja juhlaa. Alkuperäiseen tarkoitukseensa, paholaisen karkotukseen, ilotulitteet ovat jo aikoja sitten osoittautuneet voimattomiksi.
roskien poltto
Roskien poltto tulisi kieltää kaikilla taajaan rakennetuilla alueilla ja muuallakin sen tulisi olla toissijainen ratkaisu.
Usein roskat ovat märkiä ja palaminen tapahtuu huonosti, jolloin savukaasuissa on hyvin runsaasti pienhiukkasia ja vaarallisia yhdisteitä. Ensisijaisesti polttokelpoinen puutavara tulisi hyödyntää lämmitysaineena hyvässä uunissa ja muu orgaaninen aines tulisi kompostoida kiinteistökohtaisesti. Tarvittaessa prosessia tulisi nopeuttaa esim. silppuamalla tai murskaamalla aines hienojakoisemmaksi. Kaupungin tulisi vähintään kannustaa kotiseutuyhdistyksiä ja vastaavia hankkimaan yhteiskäyttöön silppuamiseen soveltuvia laitteita. Orgaanisen pihojen siivousjätteen kuljettaminen Ämmässuon kaatopaikalle on ekologisesti arveluttavaa kuljetuksen aiheuttamien päästöjen ja kasvupaikkojen ravinteiden vähenemisen takia. Esim. Soukka-seura on hankkinut polttomoottorikäyttöisen silppurin, jolla voivaan hakettaa helposti ranteenpaksuja puita ja jopa 100 mm
puuta voidaan syöttää siihen.
pohjavedet
Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Asiassa ei siis ole tarve tehdä mitään intressivertailuja. Erityisesti kaupungin on huolehdittava maankäytön suunnittelussa ja muita määräyksiä antaessaan pohjavesiä pilaavien uhkien poistamisesta.
Jo kauan lainsäädännössä olevasta kiellosta huolimatta pohjavesiä on pilaantunut. Etelä-Suomen alueella on paikoin jopa yli 20 % pohjavedenottamoista suljettu, koska vedessä on sallitut rajat ylittävät pitoisuudet mm. kasvinsuojeluaineita tai muita kemikaaleja. Pohjavesialueiden puhdistaminen on useimmiten hyvin vaikeaa, hidasta ja erittäin suuria kustannuksia vaativaa.
Pääkaupunkiseudun vesihuolto perustuu pääosin Päijännetunnelia pitkin johdettavaan pintaveteen. Tätä ratkaisua voidaan pitää hyvin kriisiherkkänä. Yksittäinen onnettomuus tai terroristi pystyy lamauttamaan Päijännetunnelin käytön pitkiksikin ajoiksi. Seudun pohjavesivarat ja -ottamot pystyvät kattamaan vain muutaman prosentin normaalista vedenkulutuksesta ja parikymmentä prosenttia säännellystä kriisiajan kulutuksesta. Kaikki pohjavesivarat voivat joskus olla elintärkeitä seudulle.
Puhtaan pohjaveden merkitys on suuri ja se tulee korostumaan tulevaisuudessa. Hyvä pohjavesi on jo nyt paikoin maaöljyä arvokkaampi luonnonvara ja lisäksi se on jatkuvasti uudistuva. Valtioneuvosto on antamassaan periaatepäätöksessä edellyttänyt mm., että tärkeille pohjavesialueille laaditaan suojelusuunnitelmat, niiden tilaa pyritään parantamaan ja ne merkitään maankäytön suunnittelussa ensisijaisesti vesien- ja luonnonsuojelualueiksi. Määräyksissä ei ole riittävästi huomioitu tämän alueen tärkeimmän uudistuvan luonnonvaran säilymistä pilaantumattomana.
liikennemelu ja sen pienhiukkaset, kestävä kehitys ja fossiilisten polttoaineiden käytön haitat, globaali ilmastonmuutos S siihen on sopeuduttava ja sitä on torjuttava
Liikennemelu ja liikenteen muut emissiot lienevät kaupunkilaisia ja paikallista ympäristöä eniten kuormittavat haitat. Määräyksissä ei mielestämme oteta riittävästi kantaa niiden vähentämiseksi.
Ilmastonmuutos on suurin ihmiskunnan hyvinvointiin kohdistuva uhka. Alan tutkijat kaikkialla maapallolla ovat erittäin yksimielisiä ihmiskunnan historian ajan nopeimman ja erittäin suuriin muutoksiin johtavan ilmastonmuutoksen olemassaolosta. YK:n asettama hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC ja sen tuhansista tiedemiehistä koostuva asiantuntijaryhmä) on mm. arvioinut, että seuraavan sadan vuoden aikana jopa yli 1000 miljoonaa ihmistä joutuu pysyvästi muuttamaan asuinsijoiltaan ilmastonmuutoksen ja luonnon sietokyvyn ylittävän ihmiskunnan toiminnan vuoksi. Keskeiset muutokset tulevat olemaan globaalin keskilämpötilan nousu vuosisadan kuluessa jopa yli viidellä asteella, sademäärien suuret alueelliset muutokset ja merenpinnan nousu useita metrejä seuraavien vuosisatojen kuluessa. Rion ympäristökokouksessa 1992 hahmoteltiin
toimia joilla ilmastonmuutosta voitaisiin hillitä. Suomi on sitoutunut vähentämään ns. kasvihuonekaasujen päästöjä Rion ja myöhemmin tehdyn Kioton sopimuksen mukaisesti.
Toistaiseksi niin Suomessa kuin lähes kaikissa muissakin maissa emissioiden määrä on kasvanut entisellä ellei peräti kiihtyvällä vauhdilla ja lisäksi hiilidioksidinielujen teho on pienentynyt. Kioton sopimuksen mukaan toimittaessa jo lähitulevaisuudessa muutaman vuosikymmenen kuluessa joudutaan keskimäärin vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä jopa 75 %. Tämä on erittäin ankara ja hyvin suuria kustannuksia vaativa vaatimus. Sitä ei voi saavuttaa jatkamalla espoolaista kestävän kehityksen kanssa ristiriidassa olevaa kaupunkisuunnittelua.
Liikkumistarve ja sen seurauksena syntyvä liikenne aiheuttaa hyvin huomattavat haitat. Näitä ovat mm. ajan haaskaantuminen, liikenneväylien suuri tilantarve, liikenneonnettomuuksissa tapahtuvat kuolemat ja loukkaantumiset, meluhaitat, pienhiukkasten emissiot ja kasvihuonekaasujen päästöt.
Pääkaupunkiseudulla mm. hiilidioksidipäästöistä noin neljännes ja typen oksidien päästöistä puolet tulee liikenteestä. Pienhiukkaset aiheuttanevat joka kolmannelle alueen asukkaalle terveydellisiä ongelmia ja alueella vuosittain mahdollisesti jopa 200 ennenaikaista kuolemaa. Näiden hiukkasten merkittävin lähde on liikenne ja siinä erityisesti dieselmoottorikäyttöiset ajoneuvot. Poliisin tietoon tulee toistatuhatta henkilövahinkoihin johtanutta liikenneonnettomuutta ja näissä kuolee parikymmentä ihmistä. Espoossa yli 30000 ihmistä joutuu asumaan liikennemelualueilla (> 55 dBA). Tämä meluraja on sangen korkea, ja sen tasoinen melu aiheuttaa hyvin suurelle osalle ihmisistä selkeitä fysiologisia negatiivisia muutoksia ja epäviihtyvyyttä. Karkeasti ottaen liikenteestä johtuvien pienhiukkasten suurimat pitoisuudet seuraavat melunkin
leviämistä, kuitenkin niin, että meluesteet eivät vaikuta pienhiukkasten pitoisuuteen yhtä paljoa vähentävästi kuin meluun. Erityisesti Espoonlahdessa tulevina vuosina liikennemelualueilla asumaan joutuvien määrä tulee kasvamaan huomattavan nopeasti.
Ajoneuvoliikenteen päästöt ovat hyvin merkittäviä. Niin henkilöauto- kuin julkista joukkoliikennetarvetta voidaan vähentää hyvällä kaupunkisuunnittelulla. Asuinalueet olisi sijoitettava viihtyisästi mutta kuitenkin lähelle työpaikkoja ja palveluja, jotta mm. työ-, koulu- ja asiointimatkat lyhenisivät. Suurin osa matkoista tulisi voida tehdä jalan tai polkupyörällä. Tässä Espoossa ja erityisesti Espoonlahdessa on täydellisesti epäonnistuttu. Espoonlahden alueen nykyinen työpaikkaomavaraisuus on noin 40 % ja muukin palvelutarjonta on puutteellista. Tämän seurauksena pääliikenneväylä, Länsiväylä, on lähes yksisuuntaisessa käytössä. Ihmiset matkustavat aamulla itään töihin ja illalla länteen nukkumalähiöön ja illalla usein uudestaan edestakaisin palvelujen ja harrastusten pariin.
Espoossa liikenne on kasvanut vuosittain muutamia prosentteja nopeammin kuin asukasmäärä. Espoossa henkilöauto on ollut yleisin ja tulevaisuudessa tullee olemaan entistä vallitsevampi moottoroitu kulkuväline. Julkisen joukkoliikenteen osuus matkasuoritteista on jatkuvasti laskenut, ja se lienee nyt noin viidesosa. Kaikkien matkojen tarkoitusperän perusteella ostokset, asioinnit ja harrastukset ovat yleisimpiä, työmatkat toiseksi yleisimpiä ja muiden matkojen osuus on alle viidesosa kaikista. Kävellen ja polkupyörällä tehtyjen matkojen osuus kaikista matkakilometreistä on Espoossa häviävän pieni.
Varsin lähellä, esim. Kööpenhaminassa on tapahtunut jo yli vuosikymmenen ajan oikeansuuntaista kehitystä, vaikka vuosisatoja vanhalla maantieteellisesti pirstoutuneella kaupunkialueella tehtävä on ollut vaativa. Espoossa mahdollista päästä paljon parempaan, koska Espoon kaupunkirakennetta on tehty vasta vuosikymmeniä ja suorastaan neitseelliselle alueelle.
roskaaminen
Kaupungin tulisi säännöstöissään saattaa roskaaminen selvästi kannattomaksi toiminnaksi ja huolehtia eri menetelmin, että roskaajat joutuvat teoistaan vastuuseen.
Kaikkinainen roskaaminen vähentää suuresti viihtyvyyttä ja aiheuttaa puhdistajille suuria tarpeettomia kustannuksia. Roskaamista on monenlaista, mm. tageja ja graffiitteja, orgaanisen jätteen viemistä toisten tonteille tai yleisille alueille, rikottuja lasipulloja pitkin metsiä ja rantoja, pakkausmateriaalin levittämistä pitkin kulkuväyliä ja jätekuormien viemistä metsiin tai syrjäisille paikoille.
Espoossa 21.6.2004
|