Tapahtumakalenteri
Tiiliä - tiiliä eli tigel opp!
Tiiliä - tiiliä eli tigel opp!
Kotitalossani Övergårdissa ajankohtaisena ongelmana on katon peruskorjaus. Väistämättä ajatukseni palasivat vuoteen 1944 eli siihen aikaan, kun edellisen kerran tehtiin katon korjaus.
Kuluneiden sotavuosien aikana isäni ollessa poissa rintamalla talomme katto oli päässyt pahasti ränsistymään. Katto vuoti kuin seula. Kovien sateiden sattuessa äitini vei ullakolle erilaisia ämpäreitä, astioita ja vateja, joihin kerättiin katon läpi tippuva vesi. Muistan, kun istuin ullakolla kuuntelemassa miten vesi tippuessaan astioihin muodosti erilaisia sointuja ja kuvittelin että olin orkesterin johtaja, joka ohjasi suurta orkesteria. Innostuneena huidon kepillä joka omassa mielessäni oli arvokas tahtipuikko. Äiti nauroi ja iloitsi siitä, että kaiken surun keskellä olin löytänyt uuden kivan leikin.
Isä haavoittui jatkosodassa ja palasi kotiin sotainvalidina ennen sodan päättymistä. Hän kauhisteli katon huonoa kuntoa ja ryhtyi toimeen. Soukan kylässä monessa talossa oli sama ongelma ja asiaa pohdittiin yhdessä. Mitä oli tehtävissä! Kivenlahden tiilitehtaan toiminta oli päättynyt 1939 ja tehtaan isännöitsijä Walter Renholm, joka oli hyvä perheystävämme, oli siirtynyt Kemiöön Keramian tiilitehtaan palvelukseen. Hänen kanssaan ryhdyttiin suunnittelemaan yhteistä kattotiilitoimitusta kylän vuotavien kattojen korjaamiseksi. Päätettiin tilata kokonainen proomullinen tiiliä. Talkoohenki eli voimakkaana Soukan kylässä ja niin ryhdyttiin toteuttamaan niissä olosuhteissa tätä suura projektia.
Proomu lasteineen ankkuroitui Soukanniemen höyrylaivalaituriin, joka oli Kivenlahti-Soukka- kylätien ”päätepysäkki”. Lasti oli purettava nopeasti ja töitä tehtiin innolla. Minulla on henkilökohtainen aika jännittävä muisto tästä lastin purkamisesta. Ystävättäreni ja minä (olin 12 vuotias ja hän 16 vuotias)) saimme tehtäväksemme viedä työmiehille kahvia ja voileipiä. Äiti kääri ison kuparipannun ympärille sanomalehtipaperia ja lastasi sen kärryihin ja niin lähdimme matkaan. Minä olin kuskina ja ystävättäreni huolehti kahvipannusta. Juuri ennen laituria on alamäki, joka silloin oli huonossa kunnossa – kivinen ja epätasainen. Nystyrät valkoisina pidin lujasti ohjaksista kiinni mutta se ei riittänyt. Hevonen kompastui ja kaatui. Voi kauhistus! Kiljuen juoksin rantaan ja pyysin miehiä apuun. Miehet
juoksivat hätääntyneinä paikalle, riisuivat hevosen valjaista ja saivat sen loukkaantumattomana pystyyn. Heiltä pääsi vapautunut nauru! Ystävättäreni istui kumollaan olevissa kärryissä ja piti lujasti kiinni kahvipannusta. Se oli kyllä ikimuistettava kahvitauko Soukanniemen laiturilla. Korvikekahvi ja leivät maistuivat erityisen hyviltä.
Paitsi meidän päärakennusta, aittaa, työmiesten taloja ja ns. syytinkitaloa monet Soukan talot saivat kauniit tiilikatot, joista mm. mainittakoon isoäitini Nätiholman katto, Santalahden torpan katto ja Miniaton katto. Aikamoinen saavutus.
Miksi ” tigel opp”? Muistan, miten vanha voutimme talomme katolla huusi kovalla äänellä apureille ” Tigel opp”, kun apurit unohtuivat juttelemaan ja tahti oli voudin mielestä liian hidas….. eli tiiliä ylös katolle…..
Mitähän tarinoita voidaan liittää Övergårdin ensi kesän katon korjaukseen?
Benita Åkerlund 2011.
| ||