Tapahtumakalenteri
Sökö Övergård – Sökö Nedergård
Sökö Övergård – Sökö Nedergård
Lonkkaleikkaukseni jälkeen kävin tänään Loppiaispäivänä ensimmäistä kertaa keppieni varassa pienellä kävelyllä. Aurinko pilkotti pilvien takaa ja ihana Soukan maisema levittäytyi silmieni eteen. Kuulin tänä vuonna ensimmäistä kertaa talitinttien iloisen
kevätviserryksen. Kevät tulee sittenkin – kaikkien Soukkaa kohdanneiden ikävien tapahtumien jälkeen. Olin itse sairaalassa, kun Soukanpohjan kartanon päärakennus paloi, enkä nähnyt omin silmin tuota kauheaa tulimerta. Järkytyin syvästi, enkä ensin uskonut sitä todeksi. Sitten minut valtasi tunne kuin osa omistamastani Övergårdin tilasta olisi kiskottu pois ja myös itsestäni. Onhan meidän kartanoillamme Övergård – Nedergård (Soukanpohjan kartano) pitkä yhteinen historia.
Sökö mainitaan jo 1540 kahden talon kylänä. Toisen talon omisti Nils Jönsson ja toisen Lasse Nilsson. Lasse Nilssonin maat olivat kuitenkin jo 1588 kokonaan ulkokyläläisten hallinnassa. Talot yhdistettiin seuraavan vuosisadan alussa ja 1635-42. Sökö oli lyhytaikaisesti myös ratsutilana. Näiden vanhojen talojen jäännöksiä etsittiin kun alueella suoritettiin arkeologisia kaivauksia kesällä 2008. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Vuonna 1656 talo joutui Espoonkartanon omistajan Gustaf Hornin rälssin alaiseksi. Kruunulle tila peruutettiin 1695.
Eric Henricsson lunasti 1798 kruunutilan verotilaksi, josta kaupasta minulla on alkuperäinen kauppakirja. Sen äitini löysi
roskakärrystä, kun suvun jäsenet olivat tyhjentäneet ”syytninkirakennuksen” viimeisen vanhan tädin kuoltua. Kauppakirja on nyt tallennettu Espoon kaupungin museon arkistoihin. Lasken meidän tilojemme yhteisen historian alkavan siitä vuodesta. Vuonna 1998 kutsuin suvun elossa olevia jäseniä Övergårdiin 200-vuotisjuhlan viettoon. Se oli mahtava tapaaminen.
Missä sitten 1798 sijaitsi tilan päärakennus? Fonseenin kartassa vuodelta 1750 Sökön talon on merkitty jokseenkin nykyisen Soukanpohjan paikalle. Sen vieressä virtaavassa pienessä purossa oli tällöin puromylly ja paikka erittäin sopiva. Siitähän pääsi soutamaan suoraan Espoonlahdelle. Tänään joki on pieni ojanpahanen, mutta vielä 1960-luvulla kun omat lapseni olivat pieniä he leikkivät että joki oli Tammerkoski, nimenomaan keväisin. Övergårdin rannan puolella Espoonlahdentien toisella puolella oli sotilastorppa. Kun lapsena perustimme sinne kallion kupeeseen lintujen hautausmaan risteineen ja kukkalaitteineen lapiomme osui torpan vanhoihin kiviin. Sitähän emme silloin ymmärtäneet.
Historia jatkuu. Vuonna 1834 tila jaettiin taas kerran kahden veljeksen kesken. Eric Söderström sai Övergårdin ja Jonas Söderströn Nedergårdin. Kansan suussa uudet tilat kulkivat sen aikaisen tavan mukaan nimillä Ericas ja Jonases. Övergård on edelleen vanhan suvun omistuksessa ja Nedergård myytiin suvun ulkopuolisille n.vuonna 1918, jolloin Karl Söderström kuoli ja emäntä Lina Söderström tyttärineen ei katsonut voivansa jatkaa tilan viljelemistä. Perhe lohkaisi tilasta itselleen Soukan niemen kärjestä
rantapalstan aivan Amiraalin sataman vierestä, jota paikkaa he vielä asuttavat. Eri omistajien jälkeen Gräsan kartanon omistaja Emil Sainio osti vuonna 1935 Nedergårdin ainoalle tyttärelleen Katri Mikkolalle ja hänen perheelleen.
1960 luvun alussa Nedergårdin maat myytiin Keskus-Sadolle ja hieman myöhemmin Övergårdin maat Espoon kaupungille. Tänään Soukanpohjan kartanon pihapiiri, siipirakennus ja vajat kuuluvat Merva Mikkolan perheelle. Piharakennukset, jotka säilyivät tulipalosta ovat erittäin arvokkaita, ovathan ne arkkitehti Gunnar Wahlroosin käsialaa. Tilassa toimii Galleria Pikku-Sökö, jossa järjestetään vaihtelevia näyttelyitä. Voin kertoa, että kun isäni möi Övergårdin maat Espoon kaupungille hän joutui kovaan kädenvääntöön ns. kantatilan nimen säilyttämisestä perheellemme. Asiasta kuitenkin sovittiin ja saimme pitää vanhan nimen.
Tänään tuolla pihallani seistessäni ihanan talvimaiseman ympäröimänä tunsin haikeutta ja mietin, että minkähän näköinen tämä arvokas pala Espoon kaupunkia on muutaman kymmenen vuoden kuluttua.
Espoossa 06.01.2011
Benita Åkerlund
Lähde: Espoon Rakennuskulttuuri ja Kulttuurimaisema/Erkki Härö. Espoon kaupunginmuseon julkaisu 1984
| ||