Tapahtumakalenteri
Salama kirkkaalta taivaalta
Salama kirkkaalta taivaalta
6.7.2000 eli Övergårdin Big Bang!
Oli tavallinen torstai-iltapäivä. Aurinko paistoi ja välillä vähän sadettakin ripotteli. Horisontissa oli joitakin tummia pilviä ihan kaukana eteläisen taivaan rannalla. Ukkonen murisi hiljaisesti tuolla Viron taivaan yllä. Tietokoneeni oli auki ja olin aloittamassa erään tekstin kirjoittamista. Päätin kuitenkin ensin soittaa yhden puhelun. Olin juuri valitsemassa puhelinnumeron kun kuului kauhea jyrähdys. Luuri lensi kädestäni ja sähkö sammui. Hetken istuin täysin lamaantuneena, mutta päätin sitten vaihtaa sulakkeet. Kun aukaisin mittarikaapin oven näin, että kaikki sulakkeet olivat rikki - sulakkeiden päät roikkuivat irrallisina kuin kyyneleet. Lastenlapseni juoksivat viereisestä talostat kuolemankalpeina ja täristen ulos pihalle ja huusivat:” Mummi, mummi meidän taloomme iski ukkonen!” Yritin pysyä rauhallisena ja niin lähdimme
tutkimaan, mitä oikein oli tapahtunut. N. 10 metrin päässä talon seinästä salama oli iskenyt vanhaan koivuun, tehnyt runkoon syvän mustan uoman ja sitten kyntänyt vaon maahan paljastaen n. 2 metrin pituudelta koivun juuret. Onneksi salama valitsi suunnan poispäin talosta. Ilmassa tuntui voimakas palaneen katku. Kutsuimme Espoon sähkön miehet apuun ja kun ulkoseinässä oleva mittarikaappi avattiin sieltä rapisi posliini- ja metallipaloja. Kaikki oli tuusan nuuskana. Eteisen kosketin oli räjähtänyt ja terävät palaset olivat lentäneet 8 metrin päähän toiseen huoneeseen. Mitä olisikaan voinut tapahtua, jos terävät sirut olisivat osuneet ihmiseen! Kaikki ulkovalaistuksen sähkörasiat olivat rikki ja samoin lamput. Tietokoneeni, televisioni, videoni, langaton puhelimeni, osia öljypannuni säätölaitteista ja paljon muuta hajosivat. Se oli Övergårdin todellinen Big Bang! Kaikessa surkeudessa olen kuitenkin tosi kiitollinen, ettei kukaan meistä loukkaantunut ja ettei talo syttynyt
palamaan. On vain todettava, että tässä valistuneessa maailmassa ihminen on kovin pieni ja mitätön ja täydellisesti luonnonvoimien armoilla, eikä voi muuta kuin seurata raivokkaiden voimien tihutyötä. Kiitollisena ristin käteni, ettei käynyt pahemmin.
Benita Åkerlund
|