Tapahtumakalenteri
Heinäpellolla Vesiniityssä
Heinäpellolla Vesiniityssä
Vesiniityn pellot kuuluivat minun lapsuudessani osittain Övergårdille ja osittain Nedergårdille eli nykyiselle Soukanpohjan kartanolle. Meillä eli Övergårdissa ne olivat eräänlaisia metsäniittyjä ja me niitimme siellä heinää. Heinäajan lähestyessä isäni kävi naputtelemassa ilmapuntaria ja mutisi itsekseen jotakin epämääräistä. Ilmeisesti hän pohdiskeli tulisiko poutaa vai sadetta. Talon miehet lähtivät niittämään heinää ja naisväki valmisteli eväitä heinäntekopäiviä varten. Tehtiin maitotonkallinen kotitekoista kaljaa ja leivottiin hiivaleipää. Aitassa roikkuvasta palvatusta kinkusta leikattiin iso pala ja keitettiin iso pannullinen ruiskahvia otettavaksi mukaan. Pannu käärittiin sanomalehtiin. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Unisina me lapset “kauhoimme” suuhumme aamupuuron - oli tärkeää syödä vahva aaminainen, koska seuraavaan
ateriaan oli monta tuntia. Niin sitten lähdettiin matkaan. Tunnen tätä kirjoittaessani sieraimissani tuon kesäisen aamun kasteisen ilman, kuulen hevosten kavioiden kopinan ja kärryjen kolinan ja tunnen jäsenissäni matkanteon unettavan rytmin. Niin saavuimme kaukaiselle Vesiniitylle. Me lapset saimme puisen haravan käteemme ja pitkän päivän tytöt alkoivat. Haravoimme ojanpientareet puhtaiksi - löysimme ihanan makeita punaisia mansikoita, pelästynyt hiiri vilahteli ruohossa ja kyykin säikähti meitä. Aurinko heloitti ja janotti. Lapsille annettiin kylmää teetä ja muille juotettiin kotitekoista kaljaa.Vihdoin koitti ruokatauko klo.12.Väsyneinä ja hikisinä istuimme varjossa ladon luona. Söimme palvattua kinkkua, kylmiä perunoita ja kovaa ruisleipää, joka oli roikkunut aitan katossa jo jonkin aikaa. Miten ihanalta kaikki maistuikaan! Sitten oli nokosten aika. Miehet heittäytyivät pitkäkseen, vetivät lippalakin nenälleen ja kuului hiljainen kuorsaus. Naiset ja lapset
hakivat itselleen sopivan varjoisan paikan ja niin oli levon hetki. Sitten taas töihin. Aurinko heloitti pistävän kuumana. Heinäseipäät nousivat niitylle kuin sienet sateella ja työn tahti kiihtyi, sillä taivaalle alkoi nousta uhkaavat mustat pilvet. Iltapäiväkahvit ja palanen hiivaleipää kotona kirnutun voin kanssa nautittiin hätäisesti, sillä mereltä oli nousemassa ukonilma. Kun viimeiset seipäät olivat valmiit kuului ensimmäinen kova jyrähdys. Taivaalle tuon tuosta vilkuillen kerättiin nopeasti kaikki tavarat ja siinä samassa jyrähti vielä kovemmin ja tuli kaatosade. Kotimatka oli ikimuistettava. Ukkonen jyrisi, salamat salamoivat ja vettä tuli kaatamalla, hevoset olivat säikkyjä ja meitä lapsia peloitti. Mutta heinä oli seipäillä ja tulevien päivien lämmin kesätuuli kuivatti pois sateen jäljet. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
BÅ
|