Tapahtumakalenteri
Pyykkipäivä ennen vanhaan
Pyykkipäivä ennen vanhaan (Seuralainen 2/2001)
Minulla oli vieraanani viisihenkinen perhe ja heidän lähdettyään oli lakanoiden, tyynyliinojen ja pyyhkeiden pesu edessä. Kesähelteellä se tuntui uuvuttavalta. Aukaisin pesukoneeni luukun, lykkäsin pyykit koneeseen ja sitä tehdessäni muistui selvästi mieleeni lapsuuteni pyykinpesupäivät Soukan Öfvergårdissa. Suurpyykkiä pestiin tavallisesti vain pari kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä. Sanomattakin on selvää, että pyykin määrä oli sanoin kuvaamaton. Talon miesväki, vaikkakin nuristen, ajoi hevosella tynnyreittäin vettä saunaan, jossa näisväki sytytti tulen padan alle. Pyykkipunkat olivat valmiina, samoin pesulaudat ja kotonakeitetyt saippuapalaset. Pyykki oli esiliotettu suurissa punkissa. Ja niin alkoi kova vilske. Juttu luisti, vettä roiskui ja saippuavaahto lensi pitkin pyykkitupaa. Pyykki keitettiin hohtavan
valkoiseksi padassa ja kepakolla lakanat ja pyyheliinat sitten nostettiin koreihin. Taas komennettiin miehet apuun. Pyykki huuhdottiin Espoonlahden aalloissa ja miehiä tarvittiin sekä soutajiksi että nostajiksi. Miesten työtä oli myös pyykkinarujen vetäminen puiden väliin. Iloisesti rupatellen pyykit pantiin kuivumaan ja kiinnitettiin vanhanaikaisilla “pyykkipojilla”. Ne olivat n 8 - 10 cm pituiset halkaistut puupalikat, jotka minun lapsen-mielessäni olivat aivan päättömien poikien näköisiä. Siitä kai niiden nimi tuleekin. - Hetken päästä pyykki liehui vallattomasti tuulessa ja pihalle levisi ihana puhtaan pyykin tuoksu. Jos narut pyykin painosta roikkuivat liian löysällä, ne kiristettiin varta vasten tehdyillä kepakoilla. Pyykkärit joivat nurmikolla kahvia ja nuo äsken niin vastahakoiset miehet olivat mukana ja kertoivat naisväelle vallattomia juttujaan. Sopivan kosteina pyykit sitten vedettiin mankelointia varten. Kun pyykkärit tarmokkain lyönnein pamauttelivat
lakanat sileiksi, me lapset makasimme niiden alla. Aivan ihana vilvoittava tuulenvire!Taas pantiin miehet töihin. Hevosella ajettiin pyykkikorit ja pyykkärit Miniaton mankelituvalle. Mankeli oli raskasvedettävä kivimankeli, jonka hoitaminen oli miesten työtä. Se vaati oman taitonsa, ettei mankeli pudonnut tukeilta, joiden ympäri lakanat oli kiedottu. Kirouksia ja kikatusta kuului pihalle saakka, kun juttu lensi. Monta korillista ihanan puhdasta ja sileää pyykkiä oli työn tulos. Lopuksi vielä isoäitini etsi käsiinsä kaikki tyynyliinat ja veitsellä “vekkasi” nauhat sieviksi. - Se oli senaikaista pyykinpesun romantiikkaa - kaukana omasta jyskyttävästä sähköpesukoneestani, joka tekee kaiken työn puolestani. On mukavaa muistella, muttan en kuitenkaan vaihtaisi
Benita Åkerlund
|